Pitkä tauko kirjoittamisessa, vaikka päivitettävää olisi ehkä ollutkin.

Jokatapauksessa me käytiin Siirin kanssa tänään treenaamassa jälleen, oli hyvät treenit vaikka mukaan mahtui myös epäonnistumisia, mutta opettavaisia sellaisia.

Ensin me otettiin ruutua, joka meni totuttuun tapaan ja tänään ihailin Siirin vauhtia. Se oikeasti pinkoi sinne lujaa. Tunnustan, että meillä on vielä namialusta käytössä, tosin olen vähentänyt kertoja jolloin siellä nami on, mutta vähitellen pitäisi poistaa koko kippo sieltä, jotta Siiri ei liikaa ehdollistu kipolle.

Sitten kun kerran tötsät oli mukaan raahattu, niin otettiin ihan uutena asiana merkillemenoa. Tämänkin toteutin namialustan kanssa ja Siiri kyllä hienosti lähti merkille ja jopa jäi paikalleen sinne ihmettelemään. Sitten tein jotain extremeä, onnistuneiden kertojen jälkeen otin namikipon pois merkiltä. Tyhmää ehkä, mutta kun oikeastaan mitään paineita ei ole kun ei tulla tätä tositoimissa (=tokokisoissa) koskaan tarvitsemaan niin halusin kokeilla, lähteekö koira merkille. Ja se lähti, odotti käskyä kiltisti ja lähti merkille. Se kuitenkin tajusi puolivälissä että heei, jotain puuttuu ja kääntyi ympäri kyselemään lisäohjeita. Ja tämä olikin kaiken tarkoitus, halusin tietää, että mitä tapahtuu. Katsotaan sitten seuraavissa treeneissä, että kuinka pahasti onnistuin pilaamaan meidän hienosti alkaneen merkillemenon ;)

Mulla oli vielä kapula mukana ja se on ohjatun noudon kapula siitä syystä, että Siirillä on "vähän" ongelmia kapulan nostamisen kanssa. Me ei olla piiitkään aikaan otettu kapulatreenejä, joten tänpäivänen oli vähän vaan sellasta tunnustelua, että onko koiran päässä loksahtanut itsestään mikään palanen kohdalleen koskien noutotreenejä. Nojoo, yritin saada Siirin kiinnostumaan kapulasta. Koira oli ihan kysymysmerkkinä ja selvästi näki, että se ei yhtään tiedä, mitä siltä odotetaan. Heitin kapulan ja Siiri lähti perään ja tyhmä minä menin kehumaan, koska siinävaiheessa koira kiinnitti kapulan sijasta huomion muhun. Eli en nyt saa tietää, että olisiko se innostuneisuudessaan erehtynyt ottamaan vaikka kapulan suuhunsa. Sama temppu ei nimittäin sitten enää onnistunut ja lopuksi tyydyin vaan naksuttelemaan aina kun Siiri uhrasi edes katseen maassamakaavalle kapulalle.

Treeneistä jäi kyllä kaikesta huolimatta hyvä fiilis. Loppulenkin sitten mietin sitä kuinka paljon Siiri onkaan aikuistunut. Meidän yhteistyö on vasta viimeisen vuoden tai parin aikana loksahtanut täysin kohdilleen ja voin oikeasti sanoa nyt, että tuon koiran kanssa on ilo treenata. Muutenkin tänään vaivuin mietiskelemään sitä kuinka meillä loppupeleissä kemiat natsaa niin älyttömän hyvin, vaikka siitä ei ikinä tullutkaan mun toivomaa tokokilpuria tai nomeilijaa. Meidän treenit ei mene aina kaikkien taiteiden sääntöjen mukaan ja mun treenaustapa Siirin kanssa on välillä silmät kiinni ja sinnepäin, mutta kun oikeastaan kaikki paineet treenaamisesta on pois, eli ei tarvitse miettiä, että jos nyt pilaan tämän liikkeen ikiajoiksi yms, niin tärkeintä siinävaiheessa on se, että molemmilla on kivaa. Tavoitteellinen treenaaminen ei ole itselle enää Siirin kohdalla ollut mitenkään tärkeää tai välttämätöntä vaan jaksan kyllä koiran kanssa touhuta ihan jo siitä tekemisen ilosta. :)