Miksi sitä aina luulee, että lomalla on aikaa tehdä vaikka mitä. Hah, mikä harhaluulo. Lomalla aika menee hirmu nopeasti! Siitä syystä bloginpäivityskin on vähän jäänyt.. Pahoitteluni siitä, yritän nyt taas päivittää tämänkin ajantasalle.
Majailimme Siirin ja äitin kanssa Nukarilla jonkun aikaa. Olin töissä 3 viikkoa, joten Siirin oli näillä helteillä parempi olla Nukarilla kun meidän kämpässä Hyvinkäällä (jossa parhaimmillaan lämpö päivällä +35, yölläkin melkein +30).
Nukarilla Siiri pääsi myös Eican kanssa juoksemaan ja riehumaan, sekä tietysti uimaan lampeen. Siiri löysi vihdoin sisäisen noutajansa, kun se tajusi veden ihanuuden. Ja sitten kun itse innostuin heittämään talviturkkini, piti Siiri thö vesipelastajan vahtia, että pääsen turvallisesti rantaan. Koira katsoi huolestuneena kun lähdin uimaan ja välillä lähti vielä itse perään, koira ei ilmiselvästi luota allekirjoittaneen uimataitoon.. Eiccakin yritti kerran "pelastaa" (lue: hukuttaa) mut, mutta vesipelastajan geenit eivät ole osuneet Eican kohdalle, sillä se vaan yritti painaa mua veden alle hädissään. Oma moka, kun en tajunnut koiraa takanani, olisi vaan pitänyt kääntää se rantaan.
10.päivä kuluvaa kuuta käytiin mätsärissä Suomiehessä. Oli erittäin kuuma ja kentällä ei montaa varjopaikkaa ollut, joten joutui koiraa viilentämään märän pyyhkeen avulla.
Koiria ei onneksi ollut kamalasti, joten pitkiä odotteluja ei tullut. Meidän parina oli aussie, joka jaksoi ilmeisesti kuumuudesta huolimatta esiintyä pirteämmin kuin Siiri, joten sai punaisen. Siiriin kuumuus vaikutti siinä määrin, että juokseminen oli löntystelyä (sikälimikäli se on sitä aika usein näyttelyissä), mutta jaksoi se kuitenkin seistä ihan kauniisti. Eli meille sininen.
Jatkokehässä tuntui, kun oltaisiin seisty siellä paahteessa tunti, joten sekä koiran että esittäjän keskittyminen herpaantui. Ei sijoitusta tällä kertaa. Kehästä poistuttaessa ei-sijoittuneet saivat valita lohdutuspalkinnon. Siiri sai siis palkaksi kuitenkin ison luun :)
11.pv sunnuntaina, tultiin Siirin kanssa kotiin Hyvinkäälle, koska seuraavana päivänä oli varattu aika eläinlääkärille Hyvinkäälle.
Sunnuntaina kuitenkin suuntasin junalla Riihimäelle, missä hyppäsin Hennin kyytiin ja ajettiin agi-kisoihin. Pienten suunnistamisongelmien jälkeen pääsimme kuin pääsimmekin paikalle! :)
Pääsin testaamaan uutta kameraani ja ihan hyviä kuvia sainkin.
Mutta Hennin ja Kiian rata päättyi hylkyyn, valitettavasti :( Mutta Kiia oli kyllä ihan mahtava radan jälkeen harjoitusesteillä. Kyllä se vimppa nolla sieltä vielä tulee! Kiitos vielä mahtavasta päivästä Henni&Kiia!
Maanantaina 12.pv käytiin siis eläinlääkärillä. Siirin jatkuvien iho,- ja turkkiongelmien kanssa ollaan painittu ja päätettiin tutkia, sairastaako Siiri mahdollisesti kilpirauhasen vajaatoimintaa. Itse olin jotenkin varma, että Siirillä olisi se, kaikki oireet täsmäsivät, mutta verikokeen tulokset kuitenkin kertoivat, että Siirillä ei ole kyseistä sairautta. Eli siis, edelleenkin selvitystyö saa jatkua.. Nyt kokeillaan eliminaatiodieettiä mahdollis(t)en ruoka-aine allergian/allergioitten selvittämiseksi.
Nyt Siirillä on yhä useampia karvattomia laikkuja ja iho on pigmentoitunut, eli ei ole vaalea, vaan tumma. Karva on ihan kuollutta, siltä osin kun sitä on edes jäljellä ja koira kutisee kokoajan jostain. Raapii jatkuvasti ja iho on kuiva ja hilseilevä..
Sitten vielä maanantaina taas jätettiin kaupungin hälinä taaksemme ja lähdettiin taas nauttimaan 'maaseudun' rauhasta Nukarille. Siellä lomailin Siirin&Eican kanssa pari päivää ja sitten lähdinkin Jokelaan hoitamaan isäni "eläintarhaa". 2 koiraa, 3 kissaa, 4 päivää. Aww.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.