Siiri on joutunut sijaiskärsijäksi mun opiskelujen takia. Ennen mulla oli aikaa (ja energiaa..) touhuta Siirin kanssa, mutta kun pahimmat päivät menee niin, että lähtee aamu 7 kotoota ja tulee puoli 5 iltapäivällä takaisin, tekee läksyt, alkaa olla jo niin väsynyt, että energiaa ei riitä muuhun. No, joka päivä tietysti Siirin kanssa ollaan lenkkeilty nyt, yritän keksiä aina erilaisen ja monipuolisen lenkin.

Tänään kuitenkin, vaikka oli pahin päivä, lähdettiin tavalliseen tapaan lenkille ja innostuttiin treenailemaankin.
Perusasento sujui jo oikeinkin mallikkaasti. Tehtiin ehkä kymmenisen erilaista toistoa ja kerran S kiersi takaa. Vähän auttelin kädellä, ohjailin oikeaan suuntaan. Siiri tuntuu kuitenkin tajuavan idean, eli tekee kyllä oikeinkin loistavasti tämän. Varmuutta tähän :)

Liikkeestä seiso turhauttaa. Edelleenkin Siiri tarvitsee käsiavun.. Silloin kun ohjaan kädellä, S pysähtyy kuin seinään, kun taas jätän pois, S hilpparoi mun perässä. Ja aina olen palkannut onnistuneesta suoritukseta niin hyvin, että luulisi neidin ymmärtävän. Tyytyväinen silti olen tähänkin, käsiapua nyt vaan häivyttämään.

Seuraaminen, ei ollut ihan parasta, mutta ihan okei. Vähän innostin Siiriä kädellä ja silloin jaksoi pitää kontaktia kivasti.

Paikallamakuu otettiin lenkin loppupuolella. Niin perfekto suoritus! Siiri meni ensimmäisellä käskyllä maahan, jäi hyvin ja oli niin hienosti paikoillaan. Matkaa oli ehä vähän alle 10m ja aika loppujenlopuksi oli 1min. Palatessa Siirin luo, teki mieli vapauttaa S suoraan maasta, mutta maltoin mieleni ja vein suorituksen loppuun. Kaiken kruunasi, että S nousi EKASTA käskystä perusasentoon! Kun joskus aina mietiskelee ja tarvitsee toisen käskyn. Meni niiin upeesti, että kehuin Siiriä ihan kunnolla. S innostui vähän liikaa kun heittäytyi selälleen ja mä rapsuttelin sitä mahasta :D

Ainiin muuten. Käytiin metsässä riekkumassa ja otin extempore estehypyn Siirin kanssa. Meidän "este" ei nyt ihan tokoesteen veroinen ollut, mutta käypä kuitenkin. Ja kuinkas kävikään.. Siiri oli seisomassa mun vieressä, sanoin "hyppy", ohjasin kädellä ja heitin namin toiselle puolelle. Siiri hyppäsi ja kääntyi muhun päin ja jäi seisomaan. Ilman MITÄÄN seiso-käskyä. Pelkällä hyppy-käskyllä teki kaiken tämän ja ohjaajan leuka loksahti melkein sijoiltaan kun olin NIIN hämmästynyt! Wautsi mun tyttöä!

Nyt tuli ekaa kertaa pitkästä aikaa sellainen fiilis, että nyt voisi taas katsella niitä kisoja. Meidän piti debytoida nyt elokuussa viimeistään, mutta meni suunnitelmat uusiksi. Nyt olisi hyvä aika katsella kokeita, kun on noi juoksutkin menneet ohi.. :-)