Eli maanantai illaksi oli varattu kello 19-20 uintiaika meidän kultsuporukalle. Mukana olivat Jenni&Halla, Satu&Luka, Leena&Silva, Pia&Nuppu sekä Jenna&Bella.
Siiri ja Silva olivat muistaakseni ainoat, jotka olivat ennen käyneet tuolla uimassa. Meidän reissusta oli toki jo kulunut melkein vuosi, senpä taki mulla oli pieni epäilys siitä, että Siiriä ei enää muista kuinka kivaa sillä viime kerralla oli.. Noutajan muisti on kuitenkin ilmeisen hyvä, sillä pienellä houkutuksella Siirin sain veteen niin, että tassut irtosivat rampista. Houkutus oli tytöllä suuri, mutta silti sisäinen diiva kuitenkin pisti vielä hieman vastaan. Heitin damin veteen niin, että jos Siiri sen mieli sieltä hakea oli tassut irrottava rampista. Vähän rohkaisin Siiriä, ja ihan vähän vedin tyttöä pannasta veteen. Houkutus kävi noutajalle jo liian suureksi ja saatiinhan se dami sieltä haettua. Siinä vaiheessa saattoi selvästi nähdä kuinka sata lamppua syttyi noutajan päässä ja se tajusi, että hei, täähän oli tätä kivaa juttua, jeee!
Seuraavat 20min menikin siinä, että noutaja meni (lue: taukoamatta) veteen ja samantien rampille, siitä vauhti ja uimaan, sitten katse ohjaajaan missä se dami on, heitäheitä jo!
Parin kerran jälkeen sanoin Siirille, että nyt taukoa, ja otin pannasta kiinni. Noutaja kuitenkin näki, kun muilla noutajilla oli huisin kivaa vedessä ja Siiri alkoi piipittämään. Pakkohan noutaja oli veteen päästää takaisin. Siiri oikeasti nautti uimisesta ja kun ensimmäiset 20min oli vedetty taukoamatta vedessä niin jossain vaiheessa Siirille tuli stoppi. Se pyöri altaan reunoilla, mutta veteen ei enää menty. Päätin, että johan tässä on koko rahan edestä uitukkin joten ekoina lähdettiin kuivaushommiin. Siiri oli todella nätisti koko kuivauksen aikana eikä föönikään haitannut.
Ostin Siirille palkaksi ydinluun, jonka noutajaneiti saikin iltapalaksi. Meillä oli tosi väsynyt neiti illalla ja päätettiin lisäksi pitää tiistai vielä lepopäivänä. Meillä seuraava uintivuoro on ensi vuoden puolella, eli sitä odotellessa ;)