Siirin juoksut alkavat olla lopuillaan, tai no niiden pitäisi vielä n. viikon kestää, mutta leikattu Saku koiramme oli vielä viikonloppuna hyvin kiinnostunut Siiristä, ja tänään ei enää mitään kiinnostusta ollut.
Siiri päätti tänään karata, ja voisin kertoa tytön karkumatkasta. Meidän pihalla on sellainen mäki, jonka päällä on naapurimme iso pelto. Siiri ja Saku haukkuivat tänään sinne päin, mutta pysyttelivät omalla pihalla. Käväisin sitten pihalla katsomassa, miksi koirat haukkuvat ja siinä vaiheessa ne olivatkin jo tuon mäen päällä. Juoksin sitten itse myös sinne, koska en yhtään tiennyt mitä siellä oli, koska koiramme haukkuvat harvoin niin innokkaasti. Kun sitten itse pääsin mäen päälle, huomasin, että joku pieni lapsi hiihtää siellä. No, huusin Siiriä, mutta neiti päättikin lähteä tytön perään, ja tyhmänä sitten itse hädissään lähdin Siirin perään, koska lähellä menee hyvin iso tie, ja siinä kulkee todella paljon autoja, varsinkin rekkoja. Siiri kulki sitten eteenpäin, ja itse en tajunnut lähteä toiseen suuntaan vaan seurasin Siiriä siinä toivossa, että saisin sen kiinni. Näin kauempana olevan naapurimme novascotiannoutaja, ja ajattelin, että nyt Siiri lähtee sinne juoksemaan.
Tolleri tuli kuitenkin hiipien meitä kohti, ja silloin sain Siirin pannasta kiinni, ja lähdin kävelemään kotiin. Siiri oli kuitenkin täysin eri mieltä, ja venkuroikin vastaan, ja lopulta sai vedettyä päänsä pannasta läpi ja tietysti karkasi jälleen. Nyt jo omistajalla alkoi suuttumus nousta, koska en ollut ottanut takkia, ja lunta oli hyvin ainakin 10cm, joten kengät olivat täynnä lunta, huoh.
Siinä vaiheessa päätin, että lähden juoksemaan ihan toiseen suuntaan, eli siis kotiamme kohti. Siiri tajusikin, että nyt jätän sen yksin sinne, ja sille tuli hätä, koska se lähti juoksemaan minua kohti. Onneksi. Noh, pysähdyin, ja yritin ottaa sen kiinni, mutta neiti kun on itsepäinen, lähti juoksemaan taas kerran toiseen suuntaan. Jatkoin edelleen juoksemista kotia kohti, ja tällä kertaa Siiri tuli lähelleni, kehuin hirveästi, nameja ei siihen hätään ollut joten runsaat sanalliset kehut saivat kelvata. Sain pannan tytön kaulaan ja otin siitä kiinni ja lähdin juoksemaan Siirin kanssa kotiin. Nyt pääsimme jo sisälle asti. Onneksi tämä karkureissu päättyi kuitenkin onnellisesti.

Lähdimme tänään tuon karkureissun jälkeen lenkille, ja Siiri olikin hihnassa. Menimme pellolle, ja yritimme etsiä umpihankea, jotta pääsisimme vähän tarpomaan. Okei, voi kuulostaa hullulta.. :'D
Ensin kävelimme isolla pellolla jossa lunta oli vain noin 10cm, joten se ei oikein umpihangesta mennyt, mutta sai kelvata. Löysimme myös jäniksenjälkiä, tai Siiri löysi ja sitten innostin sitä seuraamaan niitä ja innokkaasti Siiri jäljestikin.
Kävelimme hetken, kunnes löysimme kunnon umpihangen.
Siellä lunta oli hyvästi ainakin 30cm. Siinä joutui pentu toden teolla hyppimään, että pääsi lumihangessa eteenpäin, tosin ei omistajakaan päässyt sen helpommalla. Vähän aikaa käveltiin ja juostiin hangessa, kun sitten ajattelin, etten rasita pentua liikaa, ja lähdimme polulle. Kunnes sitten huomasin, että sitähän ei tietenkään ole aurattu.
Silti kotiin päästyämme Siiri olisi jaksanut juosta maratoonin, mutta omistaja oli kyllä hyvin poikki.. :D