Juu, eli elämä heittää joskus kuperkeikkaa ja näin kävi meille. Erinäisistä syistä johtuen muutamme kaupunkiin. Paluu takaisin, ah niin ihanaan kerrostaloelämään. Tosin nyt tilanne on ihan eri kun mukana muuttaa yksi kappale kultaisianoutajia. Neiti, joka on koko pienen ikänsä elänyt keskellä peltoja ja metsää, paikassa jossa hevoset ja traktorit ovat lenkillä yleisempi näky kuin ihmiset ja toiset koirat, kokee elämänsä järkytyksen.
Lähestulkoon kaikki tavarat ovat jo uudessa asunnossa, S muuttaa ensi lauantaina. Ollaan nyt kohta parin viikon ajan eletty kahden talon välissä. Eicca tarvitsi hoitajaa ja Siirikin on siis saanut vielä viettää elämänsä kaksi viimeistä viikkoa nurmijärveläisenä maalaisdiivana. Kohta siitä tulee hyvinkääläinen citylady.

Tulevaisuuden suhteen mulla itsellä on aika hyvä fiilis. Siiri on onneksi sopeutuvainen koira. Omistaja joutuu nyt kovemmalle kun ei olekkaan niin helppo lähteä pellolle juoksuttamaan koiraa. Joutuu näkemään enemmän vaivaa, jotta saa koiran energiat purettua lenkeillä. No, ehkä se on hyvä. Meidän tokotauko varmaan katkeaa ja keväämmällä on tarkoitus kokeilla canicrossia. Hyvinkään Sveitsistä löytyisi aika hyvät juoksumaastot. Ja sitten on tarkoitus alkaa totuttelemaan juniin. Eli jos saadaan Siiri joskus astumaan junaan niin helpottuu lenkittäminen huomattavasti. Voidaan mennä Jokelaan, josta päästäisiin isäni kyydillä hiekkakuopalle, Siiri pääsisi nöffien kanssa juoksemaan. Järvenpäästä löytyisi myös todella iso koirapuisto, jossa olisi kiva käydä. Toki Hyvinkäälläkin on ainakin pari koirapuistoa, mutta ne tuntuu niin ankeilta. No katsotaan nyt, mitä tulevaisuus tuokaan tullessaan. :)

Tästä blogista tulee muuten nyt tämän kodinvaihdoksen myötä taas pelkästään Siirin blogi. Eiccaa toki näemme (toivottavasti) tulevaisuudessakin, mutta kun poitsu saa jatkaa elämäänsä nurmijärveläisenä, niin Eican kuulumisia ei tänne tule enää niin usein.