Tarkkasilmäisimmät ehkä huomasivat pienen huomautuksen ruututreeneistä edellisessä maratonpäivityksessä. Eli siis todellakin, otettiin ruutumerkit kaapista pölyttymästä ja ne pääsivät oikeaan käyttöön.

Ensin tehtiin sisällä (mikä oli kyllä tilanpuutteen takia vähän hankalahkoa) ihan perustreeni. Pistin merkit paikoilleen ja vein ruutuun namialustan, jolle nami. Otin Siirin sivulle ja oltiin aika lähellä ruudun etureunaa. Lähetin Siirin ruutuun käskyllä "ruutu" ja ohjasin vielä hieman kädellä. Ihan kivasti se irtosi ja meni ruutuun hakemaan namia ja mä tietysti kehuin ilosesti ja palkkasin vielä sen ruudussa.

Pidennettiin matkaa (niin paljon kun se sisällä oli mahdollista) ja taas lähetin käskyllä ja ohjasin vielä kädellä ruutuun, jossa oli taas namialusta. Mukavasti S taas lähti ruutuun hakemaan namia ja kehuin iloisesti tietysti.

Kun treenit alkoivat sisällä sujua, siirryttiin ulos. Lyhensi matkan ihan minimiin, jotta S ymmärtäisi mitä siltä pyydän. Siiri ymmärsi heti mistä on kyse (=ilmaisista lihapullista). Pidennettiin vielä matkaa ja lopetettiin treenit onnistuneeseen suoritukseen. :)

 Nyt ollaan ehditty treenaamaan ruutuun lähetystä eri suunnista ja välillä jopa ilman namialustaa. En tiedä kuinka kannattava metodini on, mutta olen tehnyt niin, että ensin otan pari kertaa alustan kanssa, sitten yhden kerran ilman ja sitten vielä lopuksi alustan kanssa. Näin yritän häivyttää alustaa pikkuhiljaa pois.

Jättöliikkeitäkin ollaan treenailtu vähän, ne on edelleen aika epävarmat, mutta en taida enää välittää siitä. Jos mennään joskus kokeeseen, niin mennään asenteella "toivotaan parasta" ;)
Ollaan nyt niiin kauan jo treenailtu näitä samoja juttuja, että koira alkaa kyllästyä samojen asioiden tankkaamiseen. Niiden satojen virheiden korjaamiseen tarvittaisiin jo se, että aloitettaisiin kaikki alusta (ja se ei jostain syystä ole yhtään houkutteleva ajatus). Joten ehkä sitten joskus ennen koetta vielä kerrataan (ja treenataan paikkamakuuta), mutta muuten mennään eteenpäin. Ei mulla kuitenkaan ole aikomuksena edetä (kisoissa) ainakaan alokkaasta pidemmälle, koska raaka totuushan on, että rakas noutajani ei nouda. 

Olen myös uskaltanut pitää Siiriä irti joissain paikoissa ja oppinut vähän jo luottamaan siihen, että hyvällä päällä ollessaan koira jopa saattaa totella paikka-käskyä :))

Ja vihdoin olen myös löytänyt meille koiratanssikoreografiaan hyvän biisin. Eli päästään vihdoin työstämään koreografiaa. Kuljen joka päivä melkein tunnin yhteen suuntaan kouluun, joten bussissa on aina hyvää aikaa miettiä ja suunnitella koreografiaa.
Tähän asti suunnittelutapa on se, että kuuntelen biisiä ja yritän miettiä sen kautta, mitä liikkeitä mihinkin kohtaan pistetään. Tämä tapa ei ole ollut kovin tuottoisa, olen saanut liikkeet suunniteltua ehkä yhteen osioon..

Ja hyviin uutisiin on aina hyvä lopettaa, eikö? Eli me ollaan ehkä vihdoin löydetty Siirille sopiva ruoka! Ainakin Siirin turkissa oleviin kaljuihin kohtiin on tullut karvaa vähäsen jo takaisin, eli ilmeisen hyvä merkki. Tällähetkellä luulen, että ainakin yksi allergisoiva ruoka-aine on riisi. Nythän S syö Profinen lohi-perunaa ja ainakin on sopinut ja maistunutkin koiralle hyvin tähän mennessä. :)