Mun on ihan pakko jakaa teidän kanssanne meidän erittäin antoisa treenikokemus, jossa meillä koiran kanssa vaihtuivat osat täysin..

Sain sunnuntaina mahtavan idean lähteä metsään heittelemään koiralle dameja ja oikean tunnelman luomiseksi pistin fasaaninsiivet damien ympärille. Meidän edellisistä damitreeneistä on luvattoman pitkä aika ja tämänkin kerran tarkoituksena oli vain kokeilla koiran taipumuksia ja sitä, että onko sillä jäänyt MITÄÄN päähän meidän noutotreeneistä.
Päästiin metsään ja löydettiin hyvä polku, jota lähdettiin etenemään. Koira oikea-oppisesti noutajataluttimessa oli ihan onnessaan päästessään metsään. Otin damin käteeni ja näytin sitä koiralle, tipautin sen maahan. Edettiin vähän pidemmälle ja löysin hyvän lähetyspaikan, koira sivulle, talutin löysälle, kontakti koiraan ja damin heitto. Koira selvästi innostui tästä, joten ohjaus ja käsky. Koira lähtee hakemaan damia, ei löydä, mutta ohjaajan suureksi hämmästykseksi kuitenkin käyttää nenäänsä ja hetken päästä LÖYTÄÄ damin. Palautus näytti alkuun tosi hyvältä, koiralla dami hienosti suussa ja koira tulossa ohjaajan luokse. Ohjaaja ehtii jo ajatella, että tämähän menee hyvin. Kunnes koira tajuaa olevansa vapaana, pudottaa damin puoleenväliin matkaa, heittäytyy vauhdista maahan ja alkaa syömään sammalta. Siis SAMMALTA. Ensin epäuskoinen katse koiraan, jonka jälkeen meinaan alkaa nauraa ääneen. Kuitenkin hillitsin itseni, koira pillillä luokse, siitä sivulle ja hihnaan. Ei nimittäin lähtenyt enää uudestaan etsimään damia, joten turhaan en halunnut pistää sitä tekemään tuloksetonta hakua.

Poimin sen puoliksi palautetun damin, jonka jälkeen aloin etsimään sitä muistiin jätettyä. Ei ollutkaan ihan niin helppo tehtävä, eikä mun supernuuskuni suostunut auttamaan mua tässä. Lopulta dami jäi metsään, kun en sitä löytänyt ja hyttyset alkoivat parveilla meidän ympärillä ärsyttävän innokkaasti. Seuraavana päivänä tosin kävimme damia vielä etsimässä ja se löytyi kun löytyikin sieltä. Tosin sen löysi ohjaaja, ei koira.

Viime kirjoituksessa tehtiin uusi aluevaltaus ja nyt meidän nettielämässä puhaltaa uudet tuulet. Vuodatus ei oikein enää vastaa mun odotuksia ja kuten huomaa, meidän blogin ulkoasun kuvat ovat hävinneet :( Joten me muutetaan bloggerille, tämä blogi saa jäädä tänne, mutta tosiaan uusia päivityksiä tänne ei tule enää. Jatkossa meidän elämästä ja edesottamuksista voi lukea osoitteessa: http://specispice.blogspot.fi/

Kiitos kaikille lukijoille täällä, toivottavasti jatkatte lukemista uudessa osoitteessa :)

Tätä se teettää kun ohjaaja lomailee, eli jotain tekemistä piti siis keksiä. Mulla on ollut jo pidemmän aikaa haaveena vetää Siirille verijälki, joten nyt sitten päätin vihdoin toteuttaa sen.
Eilen hankin kaikki tarpeet ja valmistelin muutenkin, eli tein merkit (mikä lie on niiden oikea nimitys?) ja suunnittelin jäljen teon aika tarkasti. Tänään oli sitten varsinainen jäljenteko-päivä, joten otettiin kaikki tarvittava mukaan ja lähdettiin meidän lähimetsään.

Yritin etsiä helpohkon maaston, sidoin koiran kiinni puuhun ja etenin niin, että koira ei yltänyt jäljen aloituspaikkaan asti. Jäljen tekeminen oli yllättävän haastavaa, vaikka se ajatuksena tuntui yksinkertaiselta. Sain kuitenkin jonkinnäköisen jäljen aikaiseksi ja eikun koiraa hakemaan ja jäljelle.

Näytin Siirille aloituskohdan, sanoin käskysanan "jälki" (vaikka sellaista ei olisi tarvittukaan) ja koira oli ihan innoissaan, mutta hieman ylikierroksilla, joten jouduin jonkinverran ohjaamaan. Matkaan päästiin kuitenkin ja Siiri yllätti mut kyllä täysin, kun se vauhtiin pääsi, niin se jäljesti ihan oikein loppuun asti. Yhtään hukkaa ei tullut ja vauhti oli ainakin omasta mielestä sopivaa, ei innostuksestaan huolimatta edennyt liian lujaa, eli ei tarvinnut jarrutella eikä alun jälkeen tarvinnut innostaakkaan. Mä oon aina ajatellut, että mejä saattaisi olla Siirin laji, ja toivottavasti näin on, koska ensimmäisen kerran jälkeen se vaikutti tosi kivalta myös ohjaajan mielestä! :)

Pitkän aikaa on taas kulunut viimeisimmästä päivityksestä. Mitään ihmeempiä meille ei ole tapahtunut, mutta jos jotain yrittäisi taas päivitellä tänne.

Siiri kävi tuossa keväällä kolme kertaa akupunktiossa kävelyhaluttomuuden takia. Saattaa lenkeillä välillä olla tosi haluton liikkumaan ja epäiltiin sitten, että selässä olisi jotain häikkää. Meidän luotto-ell tutki koiran ennen ensimmäistä neulahoitoa ja kyseli tarkkaan kaikenlaista koiran käyttäymisestä eri tilanteissa. Leikkiikö muiden koirien kanssa mielellään, varooko selkää, ollaanko kokeiltu antaa kipulääkettä ja sen jälkeen lenkkeillä yms. Siirin selkä on hieman vinossa ja takapäästä löytyi kaksi pattia, jotka kertoivat, että jonkinasteista lihaskramppia/jännitystä selässä oli. Mutta onko se todellinen syy kävelyhaluttomuudelle, niin on vaikea sanoa. Ell kun sanoi myös sen, mitä ehkä pahiten aina pelkän, että taustalla voi olla myös joku sairaus.. Neulahoito kuitenkin annettiin ja se toistettiin siis yhteensä kolme kertaa kolmen viikon aikana. Ekalla kerralla Siiri oli tosi reipas pikku potilas, jota neulat eivät haitanneet ollenkaan, mutta toisella ja kolmannella kerralla Siiri oli tosissaan sitä mieltä, että mitään neulatyynyä siitä ei enää tehdä.
Mutta mikä parasta, niin jo toisella kerralla kun ell tutki Siirin, niin kuulemma ne lihasjännityspahkurat olivat pienentyneet, eli jotain hyötyä saatiin kuitenkin! :) Tilanne on kuitenkin nyt aikalailla sama, ei ehkä ihan NIIN paha, mitä ennen akupunktio-hoitoja, mutta todennäköisesti hoito uusitaan jossain vaiheessa.

Treenit meillä on sujuneet normaalisti ja ruutu on superhauskaa Siirin mielestä! Ja mikä parasta, kirjoitin viime päivityksessä siitä, kuinka sain Siirin leikkimään treeneissä, niin se leikkii edelleen! Lelu on tosi hyvä, se on sellanen venyvä narusysteemi ja siinä on siis pallo päässä ja se on päällystetty oranssilla pehmokarvalla. Se lentää pitkälle ja Siiri innostuu siitä lähestulkoon joka kerta, ollaankin käytetty sitä aina treenien päätteeksi, jolloin koira saa joko hakea sitä tai kiskoa mun kanssa, millä tuulella nyt mahtaakaan sitten olla. Lopuksi saa natustaa sitä rauhassa kun itse kerään treenikamat ja vikaksi menee lelu kassiin odottamaan seuraavaa treenikertaa. :)

Ruokinnasta en ole hetkeen nyt kirjoitellut mitään, mutta meillä siis edelleen barffataan tai puhun mielummin raakaruokinnasta. Siirin ruokavalio käsittää nyt aikalailla kaiken mahdollisen, eli vaihtelevassa suhteessa lihoista käytetään possua, heppaa (jota ei kyllä olla pitkään aikaan valitettavasti saatu mistään hankittua), nautaa, siipikarjaa, lammasta, poroa. Ajanvieteluita syödään aika usein ja niiden kanssa koira saa helposti kulutettua tunnin pari. Lihaisista luista broilerinsiivet ja kalkkunankaulat ovat helpoimpia, koska Siiri on ahne, mutta nuo luut ovat niin hyvin sulavia, ettö ongelmia ei ole tullut. Naudan rustoluusta Siiri sai ripulin ja se oli muutenkin huono kun koira söi sen niin kovin ahneesti, että tuntui, että se hampaiden käyttö unohtui kokonaan... Ja juuri tiistaina saapui taas uusi ruokakuorma ja laskettiin äitin kanssa nopeasti, että tuli sellainen n. 55kg ruokaa koiralle. :) Siellä oli vähän taas uusia juttuja kuten possun rintarustoja ja niitä maisteltiin eilen, hyvin tuntui kelpaavan.
Ja pakko mainita vielä, että nyt on vihdoin löydetty ruoka-aine, jota Siiri EI syö. Tarjottiin sille possun munuaista, koira katsoo kippoon, katsoo mua ja taas kippoon. "Et oo tosissas, mä en tota syö" Noukin munuaisen palat pois kiposta ja johan kelpasi. Eli ei siis munuaista Siirille.

Mä olen ollut ihan älyttömän tyytyväinen tohon raakaruokintaan Siirin kohdalla, ainoa muisto "allergia"-oireista on enää ihon kutina ja hilseily. Ja nyt mun on pakko lainata yksi sitaatti uudesta barf-kirjasta, minkä ostin. "Raakaruokinnan myyttejä: Suomessa raakapakasteiden käsittelyä koskeva lainsäädäntö on tiukka, joten kovin suurta riskiä bakteerien ja virusten osalta ei ole. Esimerkiksi sairaiden eläinten lihoja ja luita ei saa sellaisenaan myydä eteenpäin. Eläinruhot pitää joko hävittää tai viedä käsittelylaitokselle. Käsittelylaitokset käsittelevät siis hävitettyjä ja/tai pilaantuneita eläinruhoja ja tekevät niistä liha- ja luujauhoa, jota käytetään rehuteollisuudessa. Rehuteollisuus käyttää näitä jauhoja eläinrehujen valmistuksessa, joihin myös koirien teollisesti valmistetut (niin tölkki- kuin kuivamuonat) ruoat kuuluvat..."  Lahti, Riikka 2010. BARF - Raakaravinto käytännössä. (s. 28).

Tarkoitus ei ole oikeasti mitenkään väheksyä ihmisiä, jotka syöttävät kuivamuonaa koirilleen, koska jokainen varmasti haluaa vain parasta lemmikilleen. Eikä ole tarkoitus nostaa jalustalle mitenkään itseä, mutta tuo asia, minkä kirjasta lainasin tuohon ylle, oli itselle ihan täysin uusi juttu. Jotenkin sitä vain sinisilmäisesti ajattelee nappulan olevan ihan hyväksi koiralle (tosin ei meillä, senhän kertoi koiran oireet). Suosittelen kyllä kirjan lukemista, sain itse paljon hyvää uutta tietoa koiran ruokinnasta. :)

Tänään rakas ikipentu Siiri täyttää tasan 5v! Niin iso ja ”vanha” siitä on tullut, vaikka tuntuu, että vastahan se oli pikkuriiviöpaholainen..
Siiri on varsinaisesti ensimmäinen ikioma koira ja on kyllä saanut ehkä vähän kärsiäkin siitä, kun olen sen kanssa tehnyt ne pahimmat aloittelijan virheet varmaan jokaisessa asiassa ;) Mutta monista hankaluuksista on selvitty ja juuri ihailin taas jälleen sitä kun Siiri on niin helppo ottaa joka paikkaan mukaan (lisää tästä alempana).
Meillä oli synttäripäiväksi aika paljon ohjelmaa.

Ensin käytiin vanhan ja iih niin rakkaan ala-asteeni pihalla treenaamassa ruutua. Koiran vire oli aika matalalla, vaikka mulla oli herkkunamejakin mukana. Ei sitten otettu kun muutama kertaa eri variaatioilla. Sitten lopuksi palkkasin Siirin lelulla, jonka olin aiemmin päivällä ostanut ja jota Siiri ei ollut nähnyt vielä ollenkaan. Kiskasin lelun treeniliivin takataskusta ja koiran ilme kirkastui. Lelu on sellanen venyvä ja pehmoinen, jossa on pallo päässä. Aiemminhan olen tuskaillut sen kanssa, että koira ei treeneissä leiki mun kanssa. Mutta nyt Siiri innostui kun ensin heitin lelua, se haki sen ja pudotti eteeni, heitin uudestaan ja taas Siiri juoksi ihan sataa ja taas pudotti eteeni ihan sellasella ”heitä, heitä jo”-ilmeellä. Ja mikä kaikkeista parasta, Siiri KISKOI lelua mun kanssa!!! Ihan huippua :D Siiri sai voittaa vetoleikin, jonka jälkeen se leikki hetken itsekseen ja sitten lelu meni taas piiloon treeniliivin taskuun. Toivottavasti ensi kerralla jaksaa myös innostua lelusta.
Eli vaikka itse treenit meni vähän huonommin, niin silti olin ihan happy treenien jälkeen tosta lelulla palkkaamisjutusta. :)

Treenien jälkeen tapettiin sitten aikaa koulun lähistöllä, koska puoli kuudeksi oli tarkoitus mennä eläinkauppa Salamanterin eteen. Siitä lähti koiramarssi, jonka jokaisesta osallistujakoirasta Royal Canin lahjoittaa 1kg koiranruokaa Löytöeläinhoitola Onnentassulle. Ja tottakai me Siirin kanssa osallistuttiin hyvän asian puolesta ja samalla sai tosi hyvää treeniä, koska koiria oli huimat 50 mukana kävelyllä! Siiri käyttäytyi upeasti, välillä oli koira ihan lähellä takana (mm. liikennevaloissa odotellessa) tai edessä ja silti S käveli tosi nätisti. Herätettiin myös ihan mukavasti huomiota koiralauman kanssa, ohikulkevat autot hidastelivat kohdalla, ihmiset valokuvasivat meitä (ihanaa..) ja ihmiset ihmettelivät ääneen valtavaa koiralaumaa. Paras kommentti oli ehkä: ”Tää on ihan tavallista Hyvinkäällä. Täällä on paljon koiria!” :) Kaverin kanssa mietittiin, että toivottavasti vastaan ei tule ketään koirakammoista, voi tulla aika tuskallinen ohitus.
Kaikki meni tosi hienosti kävelyllä, vaikka oli jos jonkinmoista nelijalkaista paikalla ja niinkin iso lauma, kaikki sujui hyvin. Jäi tosi hyvä fiilis kyllä :)