Nyt meillä onkin ollut pieni kirjoitustauko, mutta korjaan asian nyt. Olemme edistyneet tokossa aivan mielettömästi ja nyt intoa riittää sekä ohjaajalla, että koiralla.
Ja nyt täytynee myös tunnustaa yksi asia.. Ensin toki vähän taustatietoa asiasta. Meillä on Siirin kanssa ollut aika paljon ongelmia maahanmenon kanssa, koska Siiri ei osannut mennä maahan ilman käsimerkkiä. Pentukurssilla Siiri oli varmaan ainoa joka ei osannut kunnolla maahanmenoa, vaikka kouluttaja silloin sanoikin, että kaikki kurssin koirat varmasti osaavat mennä jo maahan. Eipä osannut ei. Opettelimme hurjan paljon maahanmenoa käsimerkin+käskyn kanssa ja teimme kaikenlaisia harjoituksia. Mikään ei tuntunut tepsivän. Viime viikonloppuna tapahtui kuitenkin jotain ihmeellistä, en itseasiassa ole varma mitä se jotain on, mutta Siiri oppi menemään maahan PELKÄLLÄ käskyllä! Nyt kaikki ajattelee 'Meidän sesse on osannut tuon maahanmenon jo 8-viikkoisesta' Ajatelkoon. Voi sitä ylpeyden tunnetta joka minusta paistaa kun tätä kirjoitan. Ei pelkästään siitä, että Siiri on oppinut vihdoin jotain uutta hienoa, vaan sekin, että olemme voittaneet kaikki ne maahanmenon opettelun vaikeudet.

Tuosta johtuen sitten minulle tuli hirveä tokoinnostus ja sen vaistosi myös Siiri joka sai ihan uudenlaisen innostuksen treenaamiseen. En sitten tiedä, onko se sitä, että kun neidin ruoka-annos on pienentynyt puolella, niin jos se on nyt sitten aktiivisempi.

Kirjoittelen tarkemmin treenailuistamme myöhemmin.
Iloista kevättä ja kesän odotusta kaikille!