Tänään oli sitten se ''suuri päivä'' kun testattiin mitä me koirakot osataan. Ennen kentälle lähtöä jännitti ihan kamalasti, mutta onneksi jännitykseni laantui. Olimme kentällä hyvissä ajoin, ja kiertelin kenttää Siirin kanssa ennen testiä. Pahaksi onneksemme vinttikoira-radalla oli jotkut ratajuoksukisat, ja Siiri tuijotteli ohikulkevia venakoita. Siiri pääsi myös tutustumaan n.8kk:n ikäiseen greyhoundiin(?), ja niin koirat olisivat halunneet leikkiä, mutta ymmärrätte varmaan, miksi tuota venakkoa ei oikein voi päästää vapaaksi aidattomalle alueelle. :D Sitten alkoi sataa, ja ei olla ikinä treenattu Siirin kanssa sateessa..
Kentälle tuli sitten ryhmässämme oleva valkoinenpaimenkoira, jonka omistajan kanssa vaihdoimme kuulumisia ja sen sellaista.. Siiri leikki myös lagotto Alman kanssa, eli paljon tuli tänään leikittyä erinäköisten ja kokoisten koirien kanssa. Näki tyttö myös sisaruksiaan, mutta siitä kerron myöhemmin..
Sitten testiin. Aloitimme tutulla tyylillä, eli luoksepäästävyydellä, joka meni Siiriltä jälleen kerran hienosti. Sitten siirryimme ehkä helpoimpaan, eli sivulle tuloon. Siiri ei osaa ilman ohjausta tulla sivulleni, mutta nyt piti ensin kokeilla, että reagoiko koira pelkästään käskyyn. Annoin Siirille käskyn, mutta Siiri ei huomioinut käskyä oikeastaan millään tavoin. Ohjasin Siiriä vähäsen, ja aikani siinä yritettyä sain Siirin tyydyttävään perusasentoon. Sitten vuorossa taisi olla maahanmeno. Siitä ei sitten tullutkaan mitään, en saanut Siiriä ollenkaan kontaktiin, ja meinasin jo sanoa vetäjälle, että emme suorita testiä loppuun, mutta hillitsin itseni, ja yritin vielä saada Siirin huomioimaan minut, eikä kahta ohikulkevaa italianvinttikoiraa. Pentukurssin vetäjä kehotti minua lisäämään äänenvoimakkuutta, mutta ei siitä tahtonut tulla mitään. Loppujen lopuksi sain Siirin enemmän tai vähemmän hienosti maahan. Vuoroon paikallamakuu, pistin Siirin istumaan, koska en saanut sitä menemään maahan, ja otin pari askelta taaksepäin, ja aina kun olin menossa palkkaamaan, tyttö lähti tulemaan kohti. Seuraamisen vuoro, no ilman kontaktiahan mikään ei onnistunut, ei siis aluksi tämäkään, mutta sitten Siiri yllätti minut ja otti yhtäkkiä kontaktia, ja sain Siirin seuraamaan. Seuraaminen kun on kuulunut meidän heikoimpiin liikkeisiin.. Vielä otettiin ilman hihnaa seuraaminen, ja kun päästin hihnasta irti ja lähdin kävelemään, Siiri jäikin paikalleen istumaan. Nyt alkoi jo naurattaa, mutta läpäisimme testin, tai no, ainakin pääsemme jatkamaan pentukurssi kakkoselle :)

Sitten päivän kohokohtaan. Lähdimme testin jälkeen märkinä ja kuraisina kohti Sälinkäätä. Eli siis Siirin kasvattajalle. Siiri pestiin eilen illalla, mutta nyt tyttö oli hyvin märkä ja kurainen. Onneksi pahin kura irtosi turkista, ja ehti Siiri matkan aikana kuivatellakin turkkiaan. Minä sen sijaan olin ihan jäässä ja märkä.. Olimme ensimmäiset Tiinalla, ja menimme sisälle kurjan ilman takia. Vähän ajan päästä saapui myös Bella-sisko perheineen ja Paavo-veli omistajansa kanssa. Siitäkös riemu repesi kun sisarukset näkivät toisensa. Pennut olivat kyllä aika samannäköisiä, ja tyttöjen välillä oli vaikea hahmottaa kumpi onkaan kumpi. Sisarukset saivat telmiä keskenään, ja meno oli aika hurjaa, ja kahden viikon päästä sisaruksia onkin sitten yhdeksän saman katon alla, kun on pentutreffien aika... Toivottavasti silloin on hyvä ilma, jotta voidaan olla ulkona. Siiri trimmattiin ensimmäisenä, ja tyttö nostettiin pöydälle. Kyllä vähän jännitti neitiä tämä pöydällä olo, mutta hienosti se antoi trimmata itsensä. Korvan aluskarva leikeltiin pois, samoin tassuista ylim. karvat ja lopuksi hännän päästä tupsu pois. Pennut trimmattiin vuorotellen, ja sitten siirryimme ulos. Tiina pyysi minua ja Siiriä juoksemaan kolmion, ja tyttö juoksi ihan älyttömän upeesti! Eikä me edes olla juostu kolmiota kovinkaan montaa kertaa. Tiina kertoi vielä meille, miten kehässä tulee toimia jne.. Sitten sisarukset saivat vielä käydä nuuskimassa pihan hajuja, ja leikkiä keskenään. Pihalla oli mukana myös kohta vuoden ikäinen Stella-kultsu ja 12-vuoden ikään ehtinyt Kira-kultainen. Kira oli kyllä mahtava tapaus, turkkia oli, Tiinan sanojen mukaan, kolmen koiran edestä, ja veteraani yltyi jopa komentamaan nuorempiaan. Sitten oli lähdön aika, autossa meillä oli hyvin väsynyt Siiripentu.