Meillä on tämä blogiin kirjoitteleminen vähän jäänyt taka-alalle, ja ajattelin tulla sen nyt korjaamaan. Eipä me olla paljoa nyt tokoiltukkaan, mutta kaikenlaista muuta sen edestä ollaan tehty.
Viime sunnuntaina oli ihan mielettömän kaunis ilma, joten vietimme aikaa pihalla monta tuntia. Kameraakin piti tietysti vähän ulkoiluttaa, ja kuvia kertyikin noin 350, joista suurin osa (onneksi) ihan onnistuneita otoksia.
Toko on jäänyt siis taas hetkeksi taka-alalle, joskin päivässä aina pari perusasentoa tulee otettua, mutta pääosin ollaan oltu tokoilu tauolla. Tosin nyt tokoinnostus taas kasvoi, joten eiköhän me huomenna taas palata ah niin ihanan treenamisen pariin ;D
Ollaan silti aloitettu uuden tempun opettelemista, ja se ei olekkaan ollut niin helppoa, mitä ohjaaja ehkä kuvitteli. Peruuttaminen on siis tämä uusi temppu. Ja sen treenamisessa on saanut, ja saa edelleen, käyttää mielikuvitustaan. Nimittäin, kun Siirin pitäisi peruttaa, niin tyttöpä länttäsee peppunsa maahan ja tapittaa silmiin ''mä istun tosi hienosti, missäpalkka?''-ilme naamallaan *huokaus*
Mutta minkäs voi, sillon joskus kun Siiri oli ihan pikkunen, tuli istumaanmeno opetettua niin, että nami pään yli, koira istuu ja palkka.
Päivänä (en nyt muista tarkalleen mikä sattui tuo päivä olemaan) jolloin aloimme tätä harjoitella, siitä ei tullut mitään, vaan aina kun yritin saada tyttöä peruuttamaan, tämä istahti maahan.
Joten ohjaaja lopetti harjoitukset siihen ja meni vähän tutkimaan netin keskustelupalstoja..
Hyötyä siitä sitten olikin, neuvoja saatiin, ja eikun yrittämään seuraavana päivänä.
Yksi neuvo oli, että ottaa makupaloja nyrkkiin, ja menee kyykkyyn ja pistää namipalakäden eteensä rintaa vasten ja kun koira tulee haistelemaan, ei anna herkkuja, vaan odottaa niin kauan, että koira kyllästyy, koska ei saa herkkuja ja ottaa askelia taaksepäin. No, tämä ohjaaja tekee neuvojen mukaan, ja odottaa.. odottaa.. odottaa...ja kyllästyy. Mitään ei tapahdu, koira tapittaa silmiin hölmö ilme naamallaan 'mitä sä siinä kökötät, namit tänne'. Niin ja tärkein, koira pysyi kokoajan paikoillaan. Ei askelia eteen, eikä varsinkaan taakse. Toistettiin tätä kyllä muutaman kerran, mutta viittinkö sitä tähän kirjoittaa edes, mikä oli aina lopputulos, toistaisin vain ylläolevaa selostusta. Muitakin neuvoja piti tietysti kokeilla, jos vaikka joku toimisi.
Toinen mitä kokeiltiin oli, että otetaan koira seisomaan eteen, ja lähdetään kävelemään koiraa kohti, koiran pitäisi (paino sanalla pitäISI) ottaa askelia taaksepäin. Mitä tekee Siiri, fiksuna tyttönä päättää ... ISTUA. Niinpä tietysti. Odotukset olivat kuitenkin vielä korkealla, ja mietinkin, että eihän koirankoulutuksessa mikään voi onnistua ensimmäisellä harjoituskerralla ihan täydellisesti. Joten toistamaan vaan tuota, tulos silti oli sama. Siiri istui ja tapitti suloisilla silmillään namien toivossa.
Nyt syvä huokaus, ja masennus. No ei, masentua ei kannata vaan näppärä ohjaaja päätti palata vielä netin palstoille, josko vielä jotain neuvoja tippuisi sieltä...
Pari hyvää neuvoa vielä löytyi, jota ei olla vielä kokeiltu, mutta lupaan ja vannon, että heti huomenna niitä tullaan testailemaan, ja kirjoitan tänne sitten, mihin lopputulokseen niiden kanssa tultiin. Jos saisi Siirin edes yhden askeleen taaksepäin ottamaan, niin naksuttimen avulla Siiri saisi kiinni siitä ideasta..