Mistäköhän sitä taas aloittaisi..
Meidän vikat tokotreenit oli tänään ja eipä paljon ollut kehumista.

Tultiin ensinnäkin viime tipassa paikalle. Tänään ohjelmassa oli kaikki liikkeet yksilösuorituksina. Me oltiin viimeisinä vuorossa ja odottelu oli taas sitä, että vähän väliä Siiri pomppi mua vasten tai haukkui tai haastoi muita leikkiin tai teki muuten vaan jotain hölmöä.

No, kun viimein tuli meidän vuoro, Juha kysyi multa, että otanko liikkeet hihnan kanssa vai ilman. Sanoin, että kokeilen ilman, päätin luottaa Siiriin, mikä osoittautui suureksi virheeksi. Elikkäs, ensin oli seuraaminen, otin hihnan irti ja S pysyi pienen hetken ja ennen kuin kerkesin edes tajuta, oli se noussut ja matkalla kohti vapautta. No se tietysti paineli suoraa päätä Bellan luo. Helposti sain sen kiinni, mutta oma fiilis laski kuin lehmän häntä. Sen kerran kun luotan tohon 100%:sesti, niin sitten se ei ole sen luottamuksen arvoinen.. No, seuraaminen oli yhtä tuskaa, koska maassa oli ihania tuoksuja, jotka tietysti kiinnostivat Siiriä 110 kertaa enemmän kun mulla olevat herkkunamit.. Käännöksissä S oli ihan hyvin mukana kai ja täyskäännös mentiin vielä ns. vanhalla tyylillä ja sekin oli ihan ok.

Liikkeestä maahanmeno oli aika surkea. Seuraaminen oli mielettömän huonoa, maahan se meni kait toisesta käskystä.

Luoksetulo oli sitten ihan täys fiasko. Pyysin Saaraa pitämään Siiristä kiinni, halusin vaan onnistuneen suorituksen. Noh, turha luulo. Kun kutsuin Siiriä, se tuli alkumatkan ihan mielettömän upeesti.. mutta, kesken matkan, loppupäässä oli joku paras haju ikinä ja toi nuuskueläin sen tietysti havaitsi ja jäi siihen paikkaan. Mun luoksetulo käskyt ja houkutusyritykset meni kuuroille korville. Sain sen sitten joten kuten luokse.

Liikkeestä seisominen oli tämän liikesarjan paras, vaikka ei mikään täydellinen sekään. Siirin seuraaminen(!) oli taas kamalaa, mutta seisomaan se jäi ekasta käskystä ja mun varmistelusta (pienestä käsiliikkeestä). No, jos jotain hyvää, niin sitten jotain huonoakin. Siiri ennakoi perusasennon, eli istui mun sivulle ennen kuin kerkesin kissaa sanoa. Ihan positiivista kuitenkin, että tästä, ennen niin epävarmasta liikkeestä, on tullut meidän ehkä varmin liike.

Estehyppy, ei paljon sanottavaa. S ei irronnut esteelle, vaan tarvitsi pari käskyä ja ohjauksen esteen yli.

Niin ja otettiinhan me paikallamakuukin, ihan ensimmäisenä. Arvata saattaa, että huonostihan se meni. No, sen nyt tiesinkin, että ei tule meiltä sujumaan.

Eli siis jäi vähän huono fiilis treeneistä. Luulen, että meidän suoritus oli tuhoontuomittu sen jälkeen kun S karkasi. Jälkiviisaana voi sanoa, että olisi kannattanut pitää hihnassa, oma mokahan se oli. Nyt ainakin tiedän, ettei se pysy.

edit. Niin, tokotreeneistä (siis kaikista kerroista) jäi ihan hyvä fiilis. Me edistyttiin Siirin kanssa huimaa vauhtia häiriössä treenamisen kanssa. Muistan mitä se oli ekalla kerralla, kun ainoa asia, mihin koira pystyi keskittymään, oli toiset koirat. Edistys näkyi jo seuraavalla kerralla ja sitämukaa saatiin tärkeitä onnistumisia, vaikkakin sitten niitä epäonnistumisiakin tuli. Katsotaan mihin asti päästään, mutta nämä treenit antoivat mulle paljon itseluottamusta ja toivoa siitä, että me päästään joskus kokeisiin metsästämään ykköstuloksia. Kiitän kouluttajia, jotka jaksoivat antaa meille vinkkejä. Ne todella tulevat tarpeeseen kun aletaan taas keskenämme treenailemaan! :)
Ehkä me sitten päästäisiin taas syksyllä ohjattuihin treeneihin.