Eilen oli taas tokotreenit ja mun alkuperäinen suunnitelma oli mennä kentän laidalle tekemään kontaktiharjotuksia ja jotain helppoa istu-maahan juttuja. Päätin kuitenkin, että katon miten Siiri jaksaa keskittyä ja jos ei tule mitään niin sitten siirrytään alkuperäiseen suunnitelmaan.
Oltiin paikalla melkein puolituntia ennen kun muistettiin, että treenit olisivat alkanut tasan kuudelta, vaikka ne oikeasti alkaakin 18.15. Ihan hyvä juttu sinänsä, että oltiin ajoissa. Siiri sai rauhoittua ja tehtiin tänään niin, että menin kentän laidalle odottelemaan, annoin Siirin puuhata omiaan, en itse liikkunut mihinkään. Pidin myös huolta, että Siiri ei pääse leikkimään tai haistelemaan muiden koirien kanssa.

Alkuperusasennot oli taas sellaisia, että S jaksoi palkkaan asti pysyä sivulla (kestoakestoa!), jonka jälkeen nousi ja alkoi kuikuilemaan kentän laidalle. Meidät jaettiin taas kahteen osaan ja oltiin Saaran ryhmässä jälleen, mikä onkin aika hyvä, kun siinä ryhmässä on kaikki (paitsi Siiri) ilmeisesti aika pentuja. Siinä mielessä siis hyvä, että siellä aloitetaan aika alusta kaikki, mehän ei olla häiriössä treenattu paljoakaan.
Tälläkin kertaa Saara aloitti meidän kanssa seuraamisella ja ryhmään oli ilmeisesti tullut uusia ihmisiä, joten kouluttaja sanoi meille taas, että opettaa sen imutusseuraamisen meille. Kuitenkin kun ollaan Siirin kanssa treenattu jo pitkiäkin matkoja seuraamista niin en lähtenyt tekemään sen kanssa sitä imutusseuraamista, koska koira meni siitä viimeksi niin sekaisin.
Mulla ei ollut mitään odotuksia Siirin treenamisen ja keskittymisen suhteen, mutta huomasin, että se ottaa kontaktia muhun viime kertaa paremmin. Mulla oli myös salainen ase, naksutin, mukana. Otin aluksi vain yhden askeleen seuraamista ja kun sanoin "Seuraa", koira lähtikin innokkaasti mukaan. Meinasiko vähän silmät pudota päästä, mitäihmettä, toi koirahan keskittyy mun kanssa tekemiseen.. Kouluttaja kehui meitä ja sanoi, että voidaan siirtyä kahden askeleen seuraamiseen. Sekin meni upeasti. Kuulostaa ehkä hölmöltä, että kotona tehdään ties mitä seuraamisia ja kentällä vedetään kaksi askelta kerralla, mutta tosiaan kun Siirillä on vähän ongelmia keskittymisen kanssa (häiriössä siis) niin, ehkä se on hyvä aloittaa pienellä matkalla.
Kouluttaja huomasi, että käytän naksutinta Siirin kanssa ja sanoi, että voisin vähä vaikeuttaa harjoituksia. Eli nami taskuun, käsi niin, että koira luulee, että siellä on nami ja kun koira lähtee seuraamaan, naksautus, pari askelta eteenpäin ja vasta sitten palkka. Nämä meni ihan hyvin, pitänee jatkaa kotona.

Tämän jälkeen otettiin seuraamista käännöksillä, meille oli pistetty jokaiselle oma paikka, missä oli kaksi ämpäriä tms. merkkeinä, joiden välistä piti pujotella kahdeksikkoa. Tarkoitus oli saada käännöksiin vauhtia. Meillä on ollut käännöksien kanssa enemmän ja vähemmän ongelmia. Kierreltiin siinä niitä merkkejä ja ulkokurveissa mun olisi pitänyt käyttää enemmän namikättä ja vetää Siiri sen avulla nopeammin, koska nyt se jätätti. Sisäkurveissa saimme paljon kehuja kun Siiri kuulemma lukee mun vartaloa tosi hyvin ja se kuulemma jo takapäätä käytti käännöksissä, eli ne meni ilmeisesti loistavasti, itsehän sitä ei niin hyvin näe kun keskittyy kävelemiseen ja siihen, että koira ylipäätään tulee mukana. Välillä otin Siirin kanssa helppoja kontaktiharjotuksia naksulla ja yritin leikkiä Siirin kanssa, mutta ei se innostunut lelusta yhtään.

Käännöksien jälkeen treenattiin hyppyä kun eräs kouluttaja oli ottanut sen mukaansa. Siirin hyppysuoritus, mitä siitä nyt voisi sanoa.. S ei lähtenyt suoraan perusasennosta hyppyyn (!?) vaan mun piti jättää koira esteen toiselle puolelle ja houkutella Siiri hyppäämään. Näin saatiin pari onnistunutta suoritusta, mutta nyt on pakko saada se hyppyeste kotiin!

Paikallamakuu ei mennyt viimekerran tapaan yhtään hyvin, oma vika. Taas sai jättää koiran niin pitkälle kun uskalsi ja niin pitkäksi aikaa kun uskalsi. Mä jätin Siirin jo paljon pidemmälle kun viimeksi, aika vaan oli hitusen liian pitkä Siirille. Viereinen koira nousi, mutta S pysyi silti sen aikaa. Kävin sen palkkaamassa kerran eteen, mutta niin ei ilmeisesti saisi tehdä. Vaan niin, että menee koiran taakse, palaa sen sivulle, palkka lapojen(?) väliin ja vapautus. Nyt Siiri nousi, koska otin liian pitkän ajan. No, löysin tästäkin positiivista ;) S ei noustuaan lähtenyt haastamaan ketään leikkiin vaan hivuttautui pikkuhiljaa mun luokse. Mä oon aina ajatellut, että se lähtisi leikkimään muiden kanssa.

Kaikenkaikkiaan ihan mielettömät treenit meiltä, ottaen huomioon viime kerran.. En olisi ikinä uskaltanut toivoakaan, että Siiri jo toisella kerralla olisi edistynyt näin paljon. Jos samaa tahtia edistytään, niin viimeisellä kerralla Siiri tekee kaiken 110%'sesti.  Sitä odotellessa.. ;)
Niin ja huomautuksena, Siirille kelpasi namit tällä kerralla, jopa Frolicit maistuivat, mitkä ei tätä ennen ole oikeastaan maistunut missään muualla kuin kotona ja lenkeillä!