Eicca on nyt reilun viikon verran asustellut meillä ja äitini on ollut kotona pennun kanssa. Vähän pelottaa, kun äitin lomaa on jäljellä viikko ja sitten pitäisi pennun jäädä yksin kotiin. Toki se on jo nyt ollut jonkinverran yksikseen, mutta sitä ei näytä mitkään aidat tai lukot pitävän.
Ensimmäisenä iltana E jo osoitti olevansa varsin fiksu paimenkoira. Olin kyhännyt omilla pikku kätösilläni upean pentu-aitauksen komposti-verkosta, niin eikös Eicca heti ottanut pikkupikku hampaillaan kiinni aita-elementistä ja työnsi sen auki. Se siitä aitauksesta.. Sitten laitettiin keittiön ja olohuoneen väliin kaksi elementtiä ja painava kirjalaatikko eteen, eikös poika työntänyt laatikon pois, portin auki ja lähti kohti vapautta. Asennettiin porttiin myös eräänlainen lukko, mutta sekään ei pitänyt pentua omalla puolellaan. Pitäisi olla aikamoiset viritykset, jotta paimen pysyisi keittiössä.

Siiri ja Eicca on nyt jo ihan parhaat kaverukset. Paras leikki on kun Siiri makaa maassa ja yrittää väistellä pennun teräviä naskalihampaita, jotka tarttuvat milloin etutassusta, huulista tai hännästä.. Yllättävän hyvät hermot on Siirillä, paljon puremista se kestää pennulta..

Eican kanssa ollaan harjoiteltu istumista ja parin kerran jälkeen poika on sisäistänyt asian todella hyvin. Aina kun mulla on herkkuja kädessä (ja vaikka ei aina olisikaan..) istuu E mun viereen ja tapittaa silmiin.