Me ollaan vihdoin saatu (murto-)osa entisestä treeni-innosta takaisin.. Yhtenä päivänä otin herkkunameja (poron munuaista) mukaan lenkille. Otettiin sitten yhdellä hiekkatiepätkällä jättöliikkeitä (ja kuka sanoi, että pitäisi siirtyä alo liikkeistä kokonaan uusiin juttuihin?! No perfektionisti ei mahda itselleen mitään..). Ne menivät sitten ihan penkin alle. Liikkeestä maahanmenossa Siiri jää seisomaan. Otettiin uutena liikkeestä istuminen, joka Siirin versiona oli kylläkin miltei täydellinen liikkeestä seisominen. Liikkeestä seisomisessa se kyllä tarjosi edelleen seisomista, mutta lähti hiipimään perääni. Hitto.
Ei kyllä oikeen mikään muukaan onnistunut, joten päätettiin treenihetki pujotteluun jalkojeni ympäri (Siirin uusi lempitemppu).

Seuraavana päivänä päätin uhmakkaasti olla luovuttamatta ja lähdettiin taas herkkunamien kanssa treenamaan. Otin ihan yksinkertaisesti istu-maahan-seiso vaihtoja. Ne menivät hyvin, paitsi että Siiri liikkuu niissä nykyään paljon enemmän (ennen ei ole juuri liikahtanut esim. m-i vaihdossa). No, mutta kun ne kerran menivät hyvin, niin otettiin minimini seuraaminen ja koira maahan ja menihän se! Sama seisomisessa, jossa tosin S lähti taas perääni. Mutta entisen ongelman tilallehan on tietysti pakko tulla aina uusi, joten nyt sitten taas Siiri ennakoi seuraamisessa. Meni lyhyessä seuruu pätkässä mahakarvat melkein maata viistäen, kun odotti vaan koska se käskee maahan.. Nämä asiat eivät ilmeisesti meidän kohdalla voi olla koskaan balanssissa?!

Saatiin muuten ihan kiva häiriö treeneihin, kun oltiin ottamassa jotain liikettä kun yhtäkkiä nään kamalan määrän (useita kymmeniä) pyöräilijöitä tulevan edestäpäin. Ei ehditty alta pois, joten äkkiä koira perusasentoon ja siellä seistiin kun tatit keskellä pyöräilijälaumaa. Katsoi siinä pari tyyppiä vähän oudosti, mutta ei sen niin väliä kai? Palkkasin Siiriä kokoajan ja ihan kivasti se siinä oli, paitsi kun viimeinenkin pyöräilijä oli mennyt ohitse niin se loikkasi seisomaan ja kääntyi siihen suuntaan, mihin pyöräilijät menivät.

Oltiin la-su Nukarilla ja otettiin Siirin kanssa ilo irti kun koira sai juosta mielinmäärin vapaana. Mulla oli lihapullia mukana ja huomasin kyllä, että ne ovat parasta herkkua (voittavat jopa kuivatun vasikankielen ja poron munuaisen). Siiri tuli ekasta käskystä luokse, vaikka lähti jahtaamaan fasaaniakin pellolla.  Koira tiesi, että taskussa on herkkuja, parempi tulla nopeasti luokse.
Otettiin luoksetuloa, joka meni tosi hyvin. Siiri tuli ihan hyvää vauhtia ja tuli eteeni. Kerran pari se jätti aika ison raon, mutta pienestä muistutuksesta korjasi itse asian.
Muuta me ei sitten oikeastaan treenattukkaan, annoin vain Siirin nauttia vapaudesta!