Vielä joku aika sitten, jonkun koiran valeraskaudesta lukiessani, iloitsin siitä, että meillä sitä ei olla koettu. Olisi pitänyt pitää suu kiinni, sillä nyt tuo viheliäinen juttu on tullut meillekin vierailemaan. Torstai-iltana ensimmäiset ajatukset valeraskaudesta sai alun, kun Siiri kantoi lelua suussaan ja piippasi. Mietin tosin, että se on vain jotain väsyneen koiran unirituaalia, mutta valitettavasti oireet tulivat uudestaan tänä iltana. Siiri kantoi taas yhtä leluistaan ja piippasi. Meni makoilemaan eteiseen ja piippasi. Meni sohvalle, yritti epätoivoisesti saada torkkupeitosta pesää ja piippasi. Soitin kasvattajalle, joka vahvisti ajatukseni. Valeraskaudelta tuo kuulostaa. Siirin juoksut olivat viime vuoden loka-marraskuun vaihteessa. Nopealla laskennalla tultiin kasvattajan kanssa siihen tulokseen, että nyt Siiri kuvittelee, että sillä on pentuja.. Keräsin kaikki lelut pois hyvissä ajoin, tai aluksi luulin keränneeni kaikki, sillä huomasin Siirin myöhemmin kantavan yhtä pientä siililelua. Oli julmaa viedä tämä "pentu" koiralta, mutta parempi näin..

Muttajotta tämä ei nyt menisi pelkästään leluista puhumiseen niin voin iloisesti todeta, että sain itseäni vihdoin niskasta kiinni. Nimittäin eilen treenasimme paikallamakuuta! Kävimme ensin pitkällä lenkillä ja tajusin, että meidän treenisuunnitelman mukaan helmikuun tavoite on paikallamakuussa 30s. Pakkohan sitä on alkaa treenata. S oli suht rauhallinen, joten oli optimaaliset olosuhteet tämän vaativan liikkeen treenaamiseen. Sivuhuomatuksena muuten, että päätin sitten kertaheitolla pistää tämän liikkeen uusiksi ja ottaa kokonaan uuden käskysanan. Kunhan ensin keksin mikä se on.. No jokatapauksessa en uskaltanut ottaa kovin pitkää treeniä, eli ensimmäisellä kerralla aika oli varmaan 5s. (en laskenut). Siiri pysyi hyvin maassa joten otin 10sekuntia ja taas S pysyi hienosti. Siiri oli rauhallisen oloinen, joten otin vielä yhden lyhyen paikallamakuun, en laskenut sekunteja, mutta jotain 5 ja 10 väliltä ;)

Treenit jatkuivat tänään, kun piti saada koiran huomio noista "pentu"jutuista muualle. Istu-maahan-seiso vaihdot olivat tänään h i i t a i t a a  ja joihinkin tarvittiin taas parisen käskyä. Joten päätin, että emme tee enää hallaa meidän tokoliikkeille ja keksin alkaa opettaa Siirille kahdeksikkoa. Eli, että se menisi jalkojeni välistä kahdeksikkoa. Siiri ei ollut ihan mukana ja aina kun vedin namia sen kuonon edestä ohjatakseni sitä oikeaan suuntaan tämä meni maahan!? No pari hyvää, onnistunutta harjoitusta saatiin ja tästä on suunta vain ylöspäin ;D