Nyt vasta ehdin blogia päivittää ja täytyy sanoa, että viime päivinä on tapahtunut paljon - vähän liikaakin. Huonoja ja hyviä uutisia.
Aloitetaan nyt vaikka siitä, että sunnuntai päivänä lähdimme extempore koirakylpylän agihallilla järjestettävään mätsäriin. Kaikki oli aluksi hyvin, Siiri oli iloinen oma itsensä. Näimme mätsäripaikalla Jennan, hänen äitin ja pikku-Hillan. Kävin ilmoittautumassa ja saimme numeroksi 23.
Juuri ennen kehävuoroamme sitten otin Siirin häkistä, tai no korjaan, yritin ottaa. Siiri ei nimittäin liikahtanutkaan häkistä. Hetken yritin sitä sieltä houkutella, kunnes juoksin kehään kertomaan, että me ei osallistuta ollenkaan. Tiesin nimittäin jo siinä vaiheessa, että nyt on joku vialla - ja pahasti. Sitten otin etutassujen takaa kiinni ja hilasin Siiriä häkistä ulos. Kun vihdoin onnistuin saamaan Siirin häkistä pois ja jaloilleen, huomasin, että se tärisee takapäästä. Itku kurkussa yritin saada Siiriä kävelemään ja ulos. Neiti vähän piristyi ulkona, mutta kun päästiin sisälle, halusi Siiri takaisin häkkiin. Soitin äitille, että nyt pitäisi päästä kotiin ja nopeasti. Kyyti tuli suht nopeesti ja kotiin päästyä Siiri oli täysin poissaoleva. Ei liikkunut, ei mennyt istumaan eikä maahan. Lopulta sain sen makaamaan peitolle ja siihen se sitten simahtikin.
Peukut pystyssä toivoin, että nukkuminen olisi lääke tähän outoon käytökseen. Herättyään Siiri ei kuitenkaan liikkunut, ei syönyt, ei juonut. Kaiken lisäksi vielä rähähti muutamaan otteeseen Eicalle, joka meni liian lähelle. Syy liikkumattomuuteen paljastui vähitellen, Siiri ei yksinkertaisesti päässyt ylös.. Eli oli hyvin voimaton, etupään sai vielä jotenkin ylös, mutta takapäätä ei saanut nostettua.Sitten soitto päivystävälle eläinlääkärille. Sieltä meitä ohjattiin soittamaan Aistiin. Soitin Aistiin ja lopulta saimme ajan. Kahdeksan aikoihin illalla lähdimme suunnistamaan kohti Vantaata. Minulla tai äidilläni ei ollut hajuakaan missä klinikka on, onneksi navigaattorimme kerrankin toimi oikein ja ohjasi perille.

Klinikalla ell tutki Siirin tassut tarkkaan, sitten ensin kävelytin Siiriä sisällä ja ell halusi nähdä Siirin ravaavan, joten mentiin ulos. Vähän haluttomasti Siiri tuli perässäni, mutta kuitenkin juoksi jotenkin. Eläinlääkäri ei huomannut mitään erikoista liikkeissä joten siirryimme sisälle. Siiri pistettiin jälleen kyljelleen makaamaan ja eläinlääkäri vielä tutki tassuja. Sitten kun S yritti nousta maasta, ei se taaskaan onnistunut. Tai siis takapään nostaminen tuotti huomattavia vaikeuksia.
Ell ilmoitti haluavansa ultrata Siirin (ja ottaa verikokeen) ja sieltähän se totuus sitten valkeni pikkuhiljaa.. Eli kauan pelätty kohtutulehdus oli iskenyt meidän Siiriin. Se oli kyllä aikamoinen shokki.. Eläinlääkäri kertoi meille vaihtoehdoista jatkohoidossa. Eli hormonihoito+antibiootit tai kohdunpoisto. No soitin tottakai Tiinalle, joka ilmoitti, että koitetaan nyt sitä hormonihoitoa. Eli kaksi hormonipiikkiä annetaan 24 tunnin aikavälillä ja antibiootit normaalisti pillereinä. Sovittiin Aistin eläinlääkärin kanssa, että haemme piikit ja pillerit maanantaina ja tiistaina Animuksesta, koska muuten meidän olisi pitänyt maanantainakin ajaa Vantaalle ilta kahdeksalta..
Siiri pistettiin vielä tiputukseen ja me saatiin mukaan vielä veriarvot kirjallisena. Oli aika ilkeää luettavaa, kun vertasi Siirin tuloksia kohdearvoihin.. Siiri sai myös kipulääkkeen pistoksena. Kotona me oltiin n. kello 23.
Äidin kanssa päätettiin, että jään kotiin maanantaina. Kerrankin sain olla pois koulusta äitini luvalla, tai oikeastaan äitini HALUSI, että jään kotiin Siirin kanssa :)

Maanantai aamuna Siiri oli jo vähän pirteämpi. Ei räyhännyt pennulle ja pääsi omin avuin ylös maasta. Toi mulle jopa lelua ja heilutteli häntää vähäsen. Iltapäivällä sitten suuntasimme kohti Hyvinkäätä. Menimme Animukseen hakemaan ensimmäisen hormonihoidon ja antibiootit. Samalla paljastui myös, että Siirin korvat ovat tulehtuneet.. Kaikki meni hienosti ja kotona Siiri alkoi vähitellen olla jo oma ihana itsensä.
Tiistainakin sitten sain vielä jäädä kotiin ja nyt Siiri oli jo palautunut oikeastaan kokonaan "normaaliksi". Iltapäivällä taas menimme elukkalääkärille ja Siiri sai toisen hormonipistoksen. Kaikki tuntui menevän hyvin.

Tiistai-iltana sitten Siiri linnottautui omaan kevythäkkiinsä ja kun menin rapsuttelemaan sitä, tuli Eicca perässä tietysti. Siiri sitten komensi Eiccaa kunnolla ja itsekin olin vähän että mitäs nyt.. No tilanne meni ohi nopeasti ja yö sujui rauhallisesti. Tänään iltapäivällä tilanne toistui, Siiri oli taas majoittunut pikku-taloonsa parin lelun kanssa ja vartioi hyvinkin tarkasti häkin ympäristöä. Pentu ei saanut mennä lähelle. Siiri ei tullut häkistä ulos edes kuivatun ankan houkuttelemana, eikä mennyt moikkaamaan töistä kotiin palannutta äitiäni..
Äitin kanssa tultiin siihen lopputulokseen, että nyt on sitten valeraskaus päällä. Keräsin jokaikisen lelun pois ja kasasin häkin. Illan aikana Siiri kuitenkin vielä rähjäsi pennulle vähän väliä. Huomasin, että aina kun koirien väliin jäi joku tavara, niin Siiri rähähti. Kerran se oli kenkä ja kerran muovipussi, missä oli tavaraa sisällä. Eli sai olla itsekkin suhteellisen varuillaan koirien kanssa. Kamalaa nähdä Siiri tuollaisena arvaamattomana äkäpussina :( Toivon todella, että kyseessä on ohimenevä juttu.

Eli paljon on tapahtunut meille näinä neljänä päivänä ja nyt toivotaan, että vastoinkäymiset oli nyt tässä. Haluan vaan saada rakkaan Siirini kuntoon ja taas entiselleen. Ei ole ollut helppoa, mutta nyt toivotaan parasta. Onneksi ympärillä on ihania ystäviä, jotka tukevat tälläisissä tilanteissa! :) Tarvitaan nyt paljon tsempityksiä ja peukutuksia, että seuraavat edistykset Siirin tilassa ovat vain ja ainoastaan positiivisia! :)