Viime sunnuntaina lähdettiin äidin ja Siirin kanssa lenkille. Tarkoitus oli kävellä läheiselle maa-uimalalle, kun siellä on sellainen "kuntopuisto". Eli siis erilaisia kuntolaitteita ripoteltu sinne tänne maastoon.

Mulla ei ollut mitään pakottavaa tarvetta alkaa kuntoilla, joten mä toimin koiran viihdyttäjänä. Siirillä oli oudon paljon energiaa ja se oli ihan kaheli, sai kamalia hepulikohtauksia ja välillä sille sai kyllä nauraa niin me kuin ohikulkijatkin.
Mutta mä päätin kerrankin olla fiksu ja käytin tämän yhtäkkisen energiapurkauksen hyväkseni tokotreenien muodossa.
Kaikki, ketkä ovat vähänkin lukeneet blogia niin tietävät, että meillä on ollut ja on edelleen aika paljon ongelmia seuraamisen kanssa. Sehän on ollut joskus ihan huippua, mutta nyt meillä on oikeastaan siinä liikkeessä kaikkia mahdollisia ongelmia sekaisin.
Ajankohtaisin ongelma on kuitenkin kontaktin puuttuminen ja jätättäminen. Olen yrittänyt saada Siirin oikealle paikalle hidastamalla vauhtia. Välillä tämä on erittäin tehokas tapa ja Siiri seuraa oikealla paikalla ja näin saan palkattua sen siitä. Välillä se sitten lukee tämän "väärin" ja alkaa itsekkin hidastaa vauhtia ja taas jätättää.

No nyt otin vain lyhyitä yhden, kahden askeleen seuraamisia ja niissä oli kivasti kontakti mukana ja paikkakin oli hyvä. Tästä tietysti superpalkkaus.

Kontakti-ongelmassa olemme sitten aika-ajoin palanneet ihan alkuun. Eli siihen, että koira on vierellä ja aina kontaktista palkkaan sen. Joko me tehdään tää harjotus jotenkin väärin (joo kyllä se meiltä ihan varmasti onnistuisi) tai sitten tämä ei vaan toimi meillä. Kontakti-ongelma siis edelleen on ja pysyy meidän seuraamisessa.

Mutta siis, itse treeneihin. Mun oli sitten aivan pakko kokeilla liikkeestä maahanmenoa. Ja ehkä se johtui tuosta äkillisestä energiapiikistä, mutta Siirin maahanmeno oli salamannopea. Meinasi ohjaajakin myöhästyä palkkaamisessa, yleensä aina kun maahanmeno on sellanen "no jos mä täst nyt vaik pikkuhiljaa menisin" niin kerkeää aina valmistautua palkkaamiseen. Ja mun kunnon treeni-innostus nosti päätään, ehkä me nyt jaksettaisiin (kunhan tulee viileämpi aika) alkaa kunnolla treenailla. Menee kyllä näillä helteillä ilta/yötreenailuksi.

Meidän tokotreenit kyllä junnaa niiin paikoillaan, että ihmekkään jos ei edistytä. Tuntuu vaan niin turhauttavalta välillä kun huomaa, että ihan perusasioissa on niin paljon jotain pientä häikkää ja puutetta ja sitten niitä lähtee "korjaamaan", josta ei sitten taas seuraakkaan mitään hyvää. Ehkä ainoa keino on oikeasti mennä mölleihin kisaamaan, siellähän sen näkisi periaatteessa, että kuinka hukassa ollaankaan (tai no, en tiedä haluanko ihan OIKEASTI tietää..) Virallisiin en kyllä vielä edes mieti lähteväni, ei siinä muuta, mutta paikkamakuu on niin super epävarma, että en kyllä lähde sinne mahdollisesti pilaamaan myös muiden kisoja.