Tänään ajattelin, että lähden Siirin kanssa pitkälle lenkille, kun koulukiireiden takia en ole kerennyt paljon mitään tytön kanssa tekemään. Nyt on kuitenkin ainakin tältä viikolta kokeet ohi joten nyt vietän Siirin kanssa mahdollisimman paljon aikaa.
Lähdimme siis tänään suht pitkälle lenkille, yhteispituudeksi tulee ehkä 7-8km. Huomasi kyllä Siiristä, että se oli nukkunut koko päivän yksinollessaan, sen verran oli neidillä virtaa. Ovesta päästyään hyppi ja pomppi. Siiri saikin ensin purkaa suurimmat energiansa vapaana pellolla. Sitten kun tyttö joutui hihnaan, niin siinäkin vaiheessa huomasi, että energiaa tosissaan oli paljon ja lenkin alkupuolella tein huonon ratkaisun. Oikaisimme sellaisen metsätien poikki, mutta siinä olikin jäätä ja pieni mäki alaspäin. Vetävä noutaja, alamäki ja jää ei ole hyvä yhdistelmä. Onneksi kuitenkaan en kaatunut, selvittiin lopulta ihan kunnialla tuosta.
Päästiin sitten hiekkatielle ja edessämme oli jonkunlainen metsäkone ja Siiri sitten päätti, että sitä pitää pelätä ja jouduin hinaamaan haukkuvaa noutajaneitiä perässäni sen koneen ohi. Vielä sittenkin piti haukkua ja katsoa taakseen, kun oltiin jo päästy siitä ohi.
Sitten päästiinkin kulkemaan ilman mitään ylimääräistä häiriötä, kunnes menimme talon ohi, jossa oli pienehkö, lapinporokoiran näköinen koira. Onneksi se oli aidan takana, sillä Siiri olisi halunnut mennä leikkimään koiran kanssa ja taas sain raahata ilosta hyppelevää noutajaa perässäni.
Lenkin lopussa sitten iski kamala tokoinnostus ja menimme vähän syrjään hetkeksi treenaamaan. Otin pari perusasentoa, jotka sujuivat hyvin.
Otin myös paikallaolon, joka sujui oikein hyvin ja tein niin, että jätin Siirin maahan niin, että Siiri oli hihnassa. Menin taaksepäin ja odotin hetken, kävin palkkaamassa, mutta en vapauttanut. Sitten kuulin, että ihan vieressä olevalla hiekkatiellä menee auto. Meinasin jo rynnätä suinpäin Siirin luo, kunnes maltoin mieleni. Pelkäsin, että Siiri lähtisi auton perään, mutta ei, tyttöhän pysyi paikallaan! Vautsi! :)
Kävelimme hetken, kun joku ihmeellinen uhkarohkeus ajatus tuli päähäni. Otan Siirillä paikallaolon, niin, että se ei ole ollenkaan kiinni. Olimme hiekkatien vieressä, missä kulkee autoja aika vähän. Laitoin taas Siirin maahan, otin noutajataluttimen pois ja annoin käskyn 'odota'. Kävelin ihan vähän matkan päähän ja käänsin osittain Siirille selkäni. Sitten kuulin auton tulevan ja taisin antaa myös lisäkäskyn Siirille, joka ei välttämättä ollut kaikkein fiksuinta, mutta ainakin Siiri pysyi taas hienosti paikallaan! Arvaatte varmaan, että Siiri sai paljon kehuja! Hieno neiti se on! :)
Kävimme myös pienellä hiekkakuopalla jossa oli älyttömän suuri lammikko ja ennen kuin ehdin mitään sanoa, oli Siiri jo tassujaan myöten lammikossa.
Takasin päin tullessamme tulimme samaa peltotietä jota menimmekin, ja Siiri pääsi taas vapaaksi. Ja tien molemmin puolin on kaksi peltoa, toinen on puhdas ja toinen mutaliejua. Meidän diivanoutajan alta on paljastumassa todellinen noutaja, sillä Siiri ei suinkaan juossut puhtaammalla puolella, vaan spurttasi mutaliejuun, onneksi se ei kuitenkaan käynyt sinne makaamaan tai kierimään.
Puolitoista tuntia lenkkimme kesti eli ihan kivan mittainen. Lenkin jälkeen Siiri pääsikin pesulle, ja suihkuttelin lämpimällä vedellä Siirin lihaksia, kun se käväisi siellä kylmässä lammikossakin. Oli Siiri kyllä hyvin väsynyt lenkin jälkeen. Ennen lenkkiä ajattelin, että luultavasti olen itsekin hyvin poikki lenkin jälkeen, mutta en mä nyt mitenkään erityisen väsynyt ollut. Ei mulla ehkä sitten olekkaan niin huono kunto kun ensin luulin. ;)