Olipas niinsanotusti aika turha reissu, mutta tulipahan tehtyä, nähtyä ja koettua. Eli siis Lahdessa tänään Siirin toinen junioriluokan esiintyminen.
Päivä alkoi hienosti, omistaja nukkui huonosti yöunensa ja nukkui pommiin. Äitini taas vei meidät Siirin kasvattajan, Tiinan, luokse Sälinkäälle, josta jatkoimme matkaa kohti Lahtea. Tiina, minä ja kultsutytöt Peppi, Stella ja Siiri. Lahdessa olimme noin kello 9, ja kultsujen arvostelun oli määrä alkaa kello 10.00, ja narttujen vasta kello 12.15. Juniori uroksissa oli yksi Tiinan kasvatti, joka saikin EH'n ja sijoittui luokassaan kolmanneksi. Urosten nuortenluokassa oli kaksi Vofcit's kasvattia, veljekset Leevi ja Luka. Leevi sai H'n ja Luka EH'n Sitten odoteltiin, koska kaikki loput koirat porukassamme olivat tyttöjä.
Käytiin siinä Siirin kanssa kävelemässä pitkin näyttelypaikkaa, jotta neiti vähän tottuisi ympäristöön ja myös ulkona käytiin, jossa olikin kivan iso ja viihtyisä ulkoilupaikka ihan lähellä. Ulkoilutuksen jälkeen Siiri halusi välttämättä mennä häkkiin jatkamaan aamulla kesken jääneitä uniaan ja se olikin hyvä sillä itsekin sai kirjoitella ylös tuloksia ja ottaa kuvia kehästä.

Tasan kello 12.15 alkoivat nartut ja luonnollisesti ensimmäisenä olivat juniorinartut. Luokassa oli hirveästi koiria, peräti 19, paitsi että muutama sieltä oli poissa. Yksi näistä poissaolijoista oli harmiksi Siirin sisko Bella. Kun kaikki ensin koottiin kehään, niin huomasin Siiristä, että se ei ollut saanut nukuttua kunnolla ja keskittymiskyky oli vähän niin ja näin. Siiri oli kolmanneksi viimeisenä arvostelu vuorossa, joten odotella taas saatiin. Pari kertaa Siiri yritti mennä häkkiinsä, joka oli kyllä merkki siitä, että väsymys painaa kakaraa. Mietin, että mitäköhän tästä tulee..
Yksittäisarvostelussa meni kuitenkin kaikki ihan mallikkaasti, paitsi että ympyrän juoksemisessa Siiri yritti ottaa mun käden suuhun, kunnon noutaja kun on niin jotain pitää saada kantaa..
Siiri seisoikin suht hienosti, tosin kun tuomari tuli Siiriä moikkaamaan, niin huomasin siinäkin, että ei ole neiti oma itsensä nyt. Häntä toki heilui, mutta ei samalla lailla kun aina ennen. Toivottavasti kyseessä oli vain väsymys, eikä mitään vakavampaa. Tuomari seisotti aika kauan, mutta lopulta tuomari nousi pöydän luota ja kehäsihteeri ojensi meille sinisen nauhan ja arvostelun. Siinä varmaan vähän jopa hymyilin kun mietin, että näin tänään :D Tuomari vielä antoi suullisen kommentin, josta en edes kaikkea ymmärtänyt, nyökkäilin vain. Sen tosin ymmärsin, että Siiri saisi liikkua paremmin vaikka onkin iloinen mun kanssa. Siihen luuloon sitten jäin, että kyse oli vain siitä ja sen takia tämä sininen nauha kehästä ulos kannettiin.
Arvostelu oli tietysti juuri sitä kieltä, mitä vihaan, eli ruotsia. Ja käsiala sellaista, että siitä ei selvää oikeastaan saanut joten suuntasin hetken päästä käännöspalveluun, ihan suosiolla. Sitä ennen kuitenkin katsoin Siirin puolisiskon arvostelun, ja Nuppukin sai H'n.
Sitten suuntasin Siirin ja Nupun arvosteluiden kanssa käännöspalveluun, josta saatiin suomennokset molempiin.

Siirin ARVOSTELU:
''Suurehko, ei vielä valmis narttu. Hyvää tyyppiä. Hyvän muotoinen pää. Hieno pigmentti. Hyvä kaula. Hieman niukat kulmaukset edessä. Runko vielä kehittymätön. Hieman pitkä lantio. Normaalit kulmaukset takana. Liikkuu hyvällä energialla ja askelpituudella. Hyvin esitetty.''

Noniin, eli ihan hyvä arvosteluhan sieltä sitten kuitenkin tuli. Siiri on vielä kesken kehityksen, sehän tuosta arvostelusta jo ilmenee. En kuitenkaan ymmärtänyt loppupeleissä sitä, miksi tuomari sanoi suullisesti minulle, että Siiri voisi liikkua paremmin, mutta kuitenkin arvostelussa lukee, että liikkuu hyvin.

Siirille ei ilmeisesti sovi näyttelyt, jossa sen pitää odotella pitkiä aikoja. Kaikesta huolimatta tästä Siirin osuudesta jäi kuitenkin hyvä mieli, katsotaan monta H'ta tässä nyt vielä kerätään. ;)
Siiri vain ajattelee, että jonkunhan täytyy ne siniset nauhatkin sieltä kehästä hakea pois. Päivä tosin muuten ei ollut mikään hyvä, koska Tiinankaan koirille ei menestystä tullut ja Peppi ei ollut kehässä oma itsensä :/
Mutta näyttelyseura oli mukavaa, kiitos siitä ja meillä on tästä suunta vain ylöspäin! Kiitos myös taas Tiinalle, ensinnäkin kyyditsemisestä ja näyttely avuista ja neuvoista ja ennenkaikkea tästä ihanasta otuksesta, joka Siirinä paremmin tunnetaan. ;) Sanoi tuomarit mitä tahansa tuosta hölmöstä noutajakakarasta, siitä huolimatta se on meidän silmissä se kaikkein kaunein otus!