Voisin tarinoida vähän meidän uudestavuodesta, josta muodostuikin ikimuistoinen tapahtuma. Aattopäivänä (31.12) saapui meille vieraita.. Ystäväni Tuuli ja hänen berninsä Tira tulivat meille viettämään uuttavuotta. Nyt lukijoille saattaa tulla déja vu-tunne, sillä kyllä, Tuuli ja Tira viettivät myös viime uudenvuoden meillä :) Ajateltiin tehdä tälläinen pieni perinne..

Kun Siiri ja Tira näkivät toisensa, piti Tiran pistää meidän kakaraa ojennukseen. Pientä murinantynkää sieltä aluksi kuului ja Siiri tapojensa mukaan painautui maahan, kuin taivas olisi putoamassa päälle.. Mentiin sisälle, joka oli virhe, sillä Tira oli superinnoissaan ja juoksi taloa ympäri ja S meni perässä.. Nopeasti hivuttauduimmekin pihan puolelle ja pihaahan meillä riittää.. Nyt sai koirat juosta sydämensä kyllyydestä. Koirat olivat onnessaan (tai ainakin siltä ne näytti) kun pääsi kaverin kanssa riekkumaan. Käytiin pellolla juoksuttamassa koiria, joskin siellä hajut veivät mielenkiinnon. Kun lopulta menimme sisälle, oli meno jo vähän rauhoittunut. Vähän oli T ihmeissään, että mihinkäs sitä oikein tultiinkaan..
Pikkuhiljaa valmistauduttiin siihen, että alkaa raketit paukkua ja Tira etsikin turvapaikkaa, kun vähän rakettien ääni pelotti. Tira viettikin iltaa istumalla turvallisessa nurkassa :)
Ulkona käytiin hihnassa, koska ei haluttu ottaa mitään riskejä, jos vaikka koirat sattuisivat pelästymään rakettien kovaa pauketta. Ilta sujui hyvin, Siirikin oli oppinut viimevuodesta sen, että nukkuu itse välillä ja antaa Tirankin nukkua. Viime vuonnahan jouduttiin Siiri eristämään muista kun se halusi vain leikkiä Tiran kanssa, eikä antanut kenenkään nukkua.. Me Tuulin kanssa valvottiin, juteltiin, naurettiin ja juotiin energiajuomia ja kun lopulta mentiin nukkumaan kello näytti n.06.30..

Uudenvuodenpäivä (01.01.2009)
Nyt sitten pitää opetella kirjoittamaan 2009, eikä enää 2008..
Heräsimme joskus puoliltapäivin, vaikka (ainakin itselle) olisi vielä uni maistunut. Mutta ettei päivä olisi mennyt ihan pilalle oli pakko vain nousta ylös. Söimme ja lähdimme koirien kanssa lenkille. Tai no, ensin koirat riehuivat omalla pihalla ja kameraakin tottakai, piti ulkoiluttaa ja käyttää.
Meidän piti ottaa Siiristä hieno seisomakuva.. Noh, kun S oli vapaana pihalla ja aseteltuna se pysyi siinä ihan hienosti, päästin irti hetkeksi ja Siiri lähtee painelemaan kohti peltoa, koska äitini oli hetki sitten lähtenyt sinne päin kävelemään.. Olin ihan varma, että Siiri etsii äidin, mutta olin myös siitä varma, että äiti oli kerennyt jo menemään hiekkatielle asti, jossa siis satunnaisesti kulkee myös autoja. Lähden Siirin perään vaikka tietenkään mitään mahdollisuuksia ei sitä ole saada kiinni. Kamerakin jäi kaulaan roikkumaan. Kokeilen soittaa äitille, vaikka epäilinkin, että sillä ei ole puhelinta mukana. Tälläkertaa onneksi oli ja vastasikin ja sanoi, että Siiri on täällä. Helpotuksen huokaus. Tuuli&Tirakin tuli pellolle ja kävelimme äitiä ja Siiriä vastaan. Äiti otti kameramme ja lähti kotiin päin ja minä, Tuuli ja koirat lähdimme kohti metsää. Metsässä Siiri näyttikin taas Tiralle mallia miten EI tule käyttäytyä. Ei huomioinut luoksetulokäskyjä ja minä tietysti olin jättänyt pillinkin kotiin.. No, kyllä S välillä muisti namit käydä hakemassa kun se huomasi, että Tirakin tekee niin.
Päätimme tehdä kunnon lenkin ja jatkoimme metsästä hiekkatielle, joka kyllä oli kunnolla jäässä, joten sai olla tarkkana, että pysyi pystyssä. Lenkillä ei (meille) tuttuun tyyliin tullut ketään vastaan (no, pari autoa), ainoastaan parin talon pihalla haukkuvaa koiraa nähtiin. Koirat pääsivät vielä purkamaan viimeiset energiansa pellolla vapaana ja kotiin päästyä koirat olivatkin aika poikki.
Ilta meni rattoisasti Housea katsellessa, jutellessa, dataillessa ja koiria kiusailemalla ;)

Seuraavana aamuna herättiin taas joskus puolenpäivän aikoihin muistaakseni. Lähdimme ulos, jotta koirat saisivat riehua vielä ja saataisiin vielä vähän lisää riehumiskuvia. Ulkona olikin ihan kunnolla pakkasta, joten sormet ehtivät moneen kertaan jäätyä kun piti kuvatakkin. Koirat ei ihan niin paljoa jaksaneet enää riehua, kai se väsymys painoi vähän niitäkin. Saatiin kuitenkin kivoja kuvia ja sitten lähdimme tekemään vielä pienen lenkin. Tira näki lenkillä elämänsä ensimmäisen(?) hevosen, Siirille ne ovatkin jo tulleet tutuiksi. Enemmän Siiri vastaantulevaa ihmistä haluaisi moikata kun hevosta.. Kunnon maalaiskoira ;)
Lenkin jälkeen ei jäänytkään sitten enää kauaa aikaa kun Tuulia ja Tiraa tultiinkin jo hakemaan. Kiitos vielä Tuulille ja Tiralle, meillä Siirin kanssa oli ainakin mukavaa, toivottavasti teilläkin :)