Eli eilen meillä oli tokotreenit Riihimäellä. Paikkana oli kennelmaja, jossa emme olleet koskaan ennen käyneet. Senpä takia meidän oli hyvin vaikea löytää sinne ja saavuttiin paikalle, tottakai myöhässä.. No ei se sinänsä haitannut, koska kouluttaja otti jokaisen koirakon yksitellen treenattavaksi :)
Meillä oli aluksi ongelmana se, että mihin laitan Siirin siksi aikaa kun menisin itse kuuntelemaan kouluttajaa. Onneksi ryhmässä oli mukava ihminen ja hän tarjoutui ottamaan Siirin autonsa taakse olevaan häkkiin. Häkissä oli yksi koira, mutta kun välissä oli seinä, niin Siiri voitiin pistää sinne. S ei ole koskaan ennen ollut tuollaisessa paikassa, mutta hyvin se sinne meni ja eikä se tullu sieltä läpikään ;) Hyvä kokemus Siirille ja iso kiitos kun Siirin sinne sain laittaa!

Kun meidän treenivuoro tuli ja hain Siirin tuolta häkistä pois huomasin, että se on ensinnäkin ihan ylienerginen, joka taas tarkoitti, että keskittymiskyky oli täysin nollassa. No, kun kontaktia en koiraan saanut niin eihän siitä mitään tullut. Siiriä kiinnosti herkulliset hajut enemmän kun mun yritykset saada kontakti koiraan.. Sain sen keskittymään ehkä 5sekunniksi kerrallaan..
No, kokeiltiin kuitenkin seuruuttaa sitä, jaksoi se lyhyitä pätkiä keskittyä, mutta sitten maan hyvät hajut vetivät pidemmän korren tässä leikissä ja noutaja ei voinut vastustaa kiusausta.
Ne ajat kun sain Siirin seuraamaan hyvässä kontaktissa, menivät kuulemma hyvin. Siirillä on kouluttajan mukaan hyvä seuruupaikka ja nyt pitää treenata kestoa perusasentoon, ja sitä myötä kaikkeen muuhunkin ;)
Lyhyesti niin, että kun Siiri on perusasennossa, niin voin antaa sille palautetta, eli kehua ja nameja, mutta se ei tarkoita sitä, että se olisi vapautus. Lähinnä sitä, että vaikka nami tulee niin silti Siiri pitää jaksaa istua paikoillaan ja katsoa muhun. Sama seuraamisessa, eli voin kesken seuruun sanoa 'hyvä tyttö' tai palkata namilla, mutta se ei tarkoita sitä, että liike loppuisi. Siirin siis pitäisi ymmärtää, että se maaginen vapautus tapahtuu vasta silloin kun sanon 'vapaa'.

Mutta ei se hauskuus siihen loppunut, nimittäin.. Päästiin treenaamaan hyppyä. Meidän treenisuunnitelmaa kun lukee, niin helmikuun paikallamakuu tavoitteen lisäksi siellä lukee 'hyppy'. Eilen siis päästiin kokeilemaan tätä "oikealla" esteellä. Siiri on joskus ihanihan pienenä nähnyt hyppyesteen, mutta siihen se on sitten jäänytkin. Eli teimme yksinkertaisesti niin, että ensin hyppäsimme yhdessä tämän esteen ja palkkaus. Kun tämä sujui, siirryimme niin, että Siiri hyppäsi esteen ja itse menin vierestä ja taas palkkaus. Taas parin onnistumisen jälkeen siirryimme vaikeampaan, eli kouluttaja otti nameja ja meni esteen toiselle puolelle. Me oltiin Siirin kanssa toisella ja lähetin sen hyppäämään, S hyppäsi ja kouluttaja palkkasi sen. Toiseen suuntaan ja nyt palkka tuli multa. Vielä kerran sama juttu ja oikein loistavasti tämä meni. Eli helmikuun hyppytavoite saavutettu, tämän valmiimpi sen ei vielä tarvitsekkaan olla :)
Hypyssäkin oli tosin ongelmana juuri se kesto. Eli Siiri kauniisti lähti perusasennosta, hyppäsi, jonka jälkeen alkoi nuuskuttamaan maata. Eli se pitäisi saada tajuamaan, että pelkkä hyppy ei riitä, vaan myös sen jälkeen sen pitäisi olla kontaktissa ja sen pitäisi olla valmis vastaanottamaan seuraava mahdollinen käsky.

Nyt siis treenataan tuota, että vasta 'vapaa' sanan jälkeen liike on päättynyt. Kivat treenit, vaikka jäädyinkin kunnolla ja nyt olen kipeänä. Saatiin hyviä neuvoja, en tiedä edes muistanko kaikkia. Eiköhän ne parin päivän jälkeen muistu paremmin mieleen.
Näihin sanoihin on hyvä päättää kirjoitus tältä osin:
"Mitä korkeampi motivaatio koiralla on tehdä töitä, sitä vähemmän se välittää ympärillä olevista häiriötekijöistä"