Pitkän aikaa on taas kulunut viimeisimmästä päivityksestä. Mitään ihmeempiä meille ei ole tapahtunut, mutta jos jotain yrittäisi taas päivitellä tänne.

Siiri kävi tuossa keväällä kolme kertaa akupunktiossa kävelyhaluttomuuden takia. Saattaa lenkeillä välillä olla tosi haluton liikkumaan ja epäiltiin sitten, että selässä olisi jotain häikkää. Meidän luotto-ell tutki koiran ennen ensimmäistä neulahoitoa ja kyseli tarkkaan kaikenlaista koiran käyttäymisestä eri tilanteissa. Leikkiikö muiden koirien kanssa mielellään, varooko selkää, ollaanko kokeiltu antaa kipulääkettä ja sen jälkeen lenkkeillä yms. Siirin selkä on hieman vinossa ja takapäästä löytyi kaksi pattia, jotka kertoivat, että jonkinasteista lihaskramppia/jännitystä selässä oli. Mutta onko se todellinen syy kävelyhaluttomuudelle, niin on vaikea sanoa. Ell kun sanoi myös sen, mitä ehkä pahiten aina pelkän, että taustalla voi olla myös joku sairaus.. Neulahoito kuitenkin annettiin ja se toistettiin siis yhteensä kolme kertaa kolmen viikon aikana. Ekalla kerralla Siiri oli tosi reipas pikku potilas, jota neulat eivät haitanneet ollenkaan, mutta toisella ja kolmannella kerralla Siiri oli tosissaan sitä mieltä, että mitään neulatyynyä siitä ei enää tehdä.
Mutta mikä parasta, niin jo toisella kerralla kun ell tutki Siirin, niin kuulemma ne lihasjännityspahkurat olivat pienentyneet, eli jotain hyötyä saatiin kuitenkin! :) Tilanne on kuitenkin nyt aikalailla sama, ei ehkä ihan NIIN paha, mitä ennen akupunktio-hoitoja, mutta todennäköisesti hoito uusitaan jossain vaiheessa.

Treenit meillä on sujuneet normaalisti ja ruutu on superhauskaa Siirin mielestä! Ja mikä parasta, kirjoitin viime päivityksessä siitä, kuinka sain Siirin leikkimään treeneissä, niin se leikkii edelleen! Lelu on tosi hyvä, se on sellanen venyvä narusysteemi ja siinä on siis pallo päässä ja se on päällystetty oranssilla pehmokarvalla. Se lentää pitkälle ja Siiri innostuu siitä lähestulkoon joka kerta, ollaankin käytetty sitä aina treenien päätteeksi, jolloin koira saa joko hakea sitä tai kiskoa mun kanssa, millä tuulella nyt mahtaakaan sitten olla. Lopuksi saa natustaa sitä rauhassa kun itse kerään treenikamat ja vikaksi menee lelu kassiin odottamaan seuraavaa treenikertaa. :)

Ruokinnasta en ole hetkeen nyt kirjoitellut mitään, mutta meillä siis edelleen barffataan tai puhun mielummin raakaruokinnasta. Siirin ruokavalio käsittää nyt aikalailla kaiken mahdollisen, eli vaihtelevassa suhteessa lihoista käytetään possua, heppaa (jota ei kyllä olla pitkään aikaan valitettavasti saatu mistään hankittua), nautaa, siipikarjaa, lammasta, poroa. Ajanvieteluita syödään aika usein ja niiden kanssa koira saa helposti kulutettua tunnin pari. Lihaisista luista broilerinsiivet ja kalkkunankaulat ovat helpoimpia, koska Siiri on ahne, mutta nuo luut ovat niin hyvin sulavia, ettö ongelmia ei ole tullut. Naudan rustoluusta Siiri sai ripulin ja se oli muutenkin huono kun koira söi sen niin kovin ahneesti, että tuntui, että se hampaiden käyttö unohtui kokonaan... Ja juuri tiistaina saapui taas uusi ruokakuorma ja laskettiin äitin kanssa nopeasti, että tuli sellainen n. 55kg ruokaa koiralle. :) Siellä oli vähän taas uusia juttuja kuten possun rintarustoja ja niitä maisteltiin eilen, hyvin tuntui kelpaavan.
Ja pakko mainita vielä, että nyt on vihdoin löydetty ruoka-aine, jota Siiri EI syö. Tarjottiin sille possun munuaista, koira katsoo kippoon, katsoo mua ja taas kippoon. "Et oo tosissas, mä en tota syö" Noukin munuaisen palat pois kiposta ja johan kelpasi. Eli ei siis munuaista Siirille.

Mä olen ollut ihan älyttömän tyytyväinen tohon raakaruokintaan Siirin kohdalla, ainoa muisto "allergia"-oireista on enää ihon kutina ja hilseily. Ja nyt mun on pakko lainata yksi sitaatti uudesta barf-kirjasta, minkä ostin. "Raakaruokinnan myyttejä: Suomessa raakapakasteiden käsittelyä koskeva lainsäädäntö on tiukka, joten kovin suurta riskiä bakteerien ja virusten osalta ei ole. Esimerkiksi sairaiden eläinten lihoja ja luita ei saa sellaisenaan myydä eteenpäin. Eläinruhot pitää joko hävittää tai viedä käsittelylaitokselle. Käsittelylaitokset käsittelevät siis hävitettyjä ja/tai pilaantuneita eläinruhoja ja tekevät niistä liha- ja luujauhoa, jota käytetään rehuteollisuudessa. Rehuteollisuus käyttää näitä jauhoja eläinrehujen valmistuksessa, joihin myös koirien teollisesti valmistetut (niin tölkki- kuin kuivamuonat) ruoat kuuluvat..."  Lahti, Riikka 2010. BARF - Raakaravinto käytännössä. (s. 28).

Tarkoitus ei ole oikeasti mitenkään väheksyä ihmisiä, jotka syöttävät kuivamuonaa koirilleen, koska jokainen varmasti haluaa vain parasta lemmikilleen. Eikä ole tarkoitus nostaa jalustalle mitenkään itseä, mutta tuo asia, minkä kirjasta lainasin tuohon ylle, oli itselle ihan täysin uusi juttu. Jotenkin sitä vain sinisilmäisesti ajattelee nappulan olevan ihan hyväksi koiralle (tosin ei meillä, senhän kertoi koiran oireet). Suosittelen kyllä kirjan lukemista, sain itse paljon hyvää uutta tietoa koiran ruokinnasta. :)