Hassua, että loppusyksystä sitä alkaa toivoa, että tulisi lunta ja sitten kevään lähestyessä haluaakin lumesta jo eroon?! No, ehkä se on sitä kun on tottunut neljään vuodenaikaan niin toivoo, että talvella on paljon lunta ja kesän lähestyessä sitten toivoo lämmintä ilmaa.
Varma kevään merkki koiraihmisellä on se, että lenkin jälkeen joutuu huuhtomaan koiran mahanalusen ja tassut. Myös kenkien vedenpitävyys tulee testattua.
Mittari näyttää täällä Etelä-Suomessa tällä hetkellä +7,3 ja lumi sulaa hurjaa vauhtia. Siiri alkaa huolestua lumensulamisesta kun talven ykkösjuttu on lumensyönti. Tai sitten se vaan haluaa auttaa kesää.
Tänään menimmekin normaalia pidemmän lenkin, puolitoista tuntia käveltiin ja ilma oli mitä loistavin. Ensin pellolla, jossa S sai purettua suurimmat energiansa, jota näytti olevan normaalia enemmän, jonka jälkeen käveltiin vesi-loskasohjossa ja Siiri näytti taas diivamaisia puoliaan. Neiti joutui kävelemään vesilammikon yli ja niin taas nosteltiin tassuja ja kysyvä ilme naamassaan "Onks pakko jos ei taho?". Yleensä Siiri hyppää lammikoitten yli, mutta tälläkertaa sen oli alistuttava kastamaan tassunsa ja allekirjoittanut tietysti kannusti ja kehui hienohelmaa. Metsää lähestyttäessä koiran vauhti alkoi kiihtymään, tiesihän se sen, että sinne pääsee kirmaamaan. Vapaaksi päästyään se spurttailikin tuttuun tyyliinsä. S on hienosti oppinut pillillä luoksetulon ja se on metsässä varmempi kuin sanallinen luoksetulokäsky. Metsästä emme lähteneetkään kävelemään suoraan kotiin vaan lähdettiin kävelemään toiseen suuntaan, käveltiin pidemmän kaavan kautta ja tunsin suurta ylpeyttä kun Siiri ohitti nätisti matkan varrella pihalla haukkuvan sakemannin ja pari ihmistäkin.

Innostuttiin tokoilemaankin lenkin ohessa, otin paikallaoloa, matkaa oli hihnan mitta ja aikaa saatiin 1min. Palkkasin Siiriä välissä, mutta silti saa olla tyytyväinen kun se pysyi. Seuraamistakin otettiin ohituksessa ja tienvieressä hölkäten, molemmat menivät tosi loistavasti.

Niin ja kevään ensimmäiset eläinhavainnot on tehty kun eilen lenkillä nähtiin rusakko, joka oli vaihtanut valkoisen suojavärinsä ruskeaan. Pihamme lähistöllä oleilee myös fasaani, joskin siitä kuuluu vaan ääni, ei ole ainakaan vielä näyttäytynyt meille..

Maalaisdiiva Siiri toivottelee kaikille (niille vähäisillekkin) bloginlukijoille hyvää ja treeni-innokasta kevättä!