Tuli kamala innostus raapustaa tänne jotain päivityksiä ja tälläiset yhtäkkiset päivitysinnostukset on syytä käyttää hyväksi.
Mitään suuria juttuja ei tässä nyt ole tapahtunut, joten varautukaa nyt oikeastaan vaan yleiskuulumisten päivitykseen.

Aloitetaan nyt kuitenkin minimaalisella treenipäivityksellä. Treenattiin tässä nimittäin yhtenä päivänä noutoa! Sain sen verran itsestäni irti, että kävin hakemassa noutoesineen kaapista pölyttymästä ja olin innoissani, viime treenit (josta on muuten ainaskin sata vuotta..) menivät niin hyvin. Rakas pieni noutajani kuitenkin katsoi hoomoilasena kun tarjosin noutoesinettä hälle. Seuraava askel oli sitten, että varovarovasti avasin Siirin pienen kidan ja pistin noutoesineen varovasti sinne. Ja kaikista epäilyksistäni huolimatta, kyllä se sitä piteli suussa pureksimatta ja saikin ansaitut kehut. Toista onnistunutta kertaa ei saatu, koska Siiri oli hyvin närkästynyt tästä kohtelusta ja ei enää suostunut ottamaan esinettä suuhunsa. No, kai se yksikin onnistunut suoritus on parempi kun ei yhtään..

Siinäpä ne meidän tokokuulumisemme sitten taisivat ollakkin, huomaa taas, että ohjaaja on ollut laiska. Mutta mulla kun alko kauan odotettu kesäloma perjantaina, niin ehkä sitä aikaa nyt riittäisi treenaamiseenkin? Toivossa on ainakin hyvä elää..

Jatketaan sitten ihan yleisperuskuulumisilla.
Siiri oli kohdunpoistossa 12.5 ja on toipunut siitä erinomaisesti. Siirillä leikkaus tuli kyllä oikeaan aikaan, sillä neidillä oli jo alkava kohtutulehdus. Ja ell kertoi myös, että Siirin kohdussa oli niin paljon muutoksia, että neiti ei todennäköisesti olisi koskaan tiinehtynyt, mahdolliset hedelmöittyneet munasolut eivät luultavastikkaan olisi kiinnittynyt kohdun seinämiin. Jollain ihmeen tavalla tuo tieto vähän lohdutti, koska kyllä se vähän silloin harmitti kun saatiin tietää ettei Siiriä tulla astuttamaan. 
Tikit on käyty jo napsimassa pois ja koirassa on kyllä tapahtunut ihan mieletön muutos, parempaan päin. Siiri oli viime syksyn jälkeen välillä hyvinkin apaattinen ja rauhallinen. Mitään ei kuitenkaan osattu epäillä, sillä aika-ajoin kuitenkin S oli ihan pirteä yms. Eikä se tietystikkään "ääneen" mitään valittanut. Mutta kyllä sillä on jotain kipuja ollut, koska leikkauksesta palasi ihan eri koira. Ikinä uskoisi, että tuo on sama koira, mitä ennen leikkausta. Vähän huono omatuntohan siitä on, kun jossittelee, että olisi pitänyt huomata muutos ettei koiran olisi tarvinnut turhaan kivuista kärsiä. Eläimet vaan ovat niin sisukkaita, että ne eivät näytä vaikka vähän sattuu.

Siiri on nyt sellainen kun 3-vuotiaan koiran kuuluukin. Energinen, leikkisä (välillä vähän turhankin..) ja ennenkaikkea koiran silmistä paistaa tällähetkellä ILO. Lenkeilläkin se saattaa yhtäkkiä heittäytyä keskelle tietä ja alkaa kierimään maassa ja saa järjettömiä hepulikohtauksia. Ja välillä käydään tahtojen taistoa kun koira makaa nurmikolla ja allekirjoittanut haluaisi jo kotiin. Molemmat olemme hyvin itsepäisiä, joten oikeasti välillä joudutaan neuvottelemaan tietyistä asioista :)