Kuten huomaatte, on blogimme kokenut täydellisen muodonmuutoksen. Henni lupautui väsäämään meille hienon ulkan, annoin aika vapaat kädet, ja kas, siitä tuli ihan täydellinen! ISOIN kiitos Hennille! ♥♥

Tokokuulumisia sen verran, että aloin opettaa Siirille kieliä :)) Halusin seisomiseen uuden käskyn ja uusi käsky on nyt stå. Se on tarpeeksi erilainen ja sitä ei tule toisteltua muuten, joten ehkä sen tarkoitus pysyy näin koirallekkin selvänä. Kunhan vain ohjaaja muistaisi uuden käskyn, eikä viljelisi sitä vanhaa..

Tänään me treenattiin myöskin liikkeestä maahanmenoa (ohjaaja ei muista, että lupasi jo jättää tämän liikkeen treeneistä!) ja se ei ollut mikään loistokas suoritus. Posiitivista siinä kuitenkin oli se, että nyt S pysyy maassa ilman lisäkäskyjä, vaikka kierrän koiran taakse ennen sivulle palaamista!! Ja toiseksi, S pysyi tänään maassa vaikka n. 3metrin päästä kulki ihminen! :) Mutta tarvitsi taas liian monta maahanmeno-käskyä. Ja JOS ohjaaja olisi ollut fiksu, niin olisi ottanut uusiksi koko liikkeen ensimmäisen epäonnistuneen käskytyksen jälkeen.. Mutta kun ei niin ei.. No, aina ei voi voittaa.

Olen oppinut jo himppasen verran luottamaan tohon otukseen. Siis sen ollessa vapaana. Treeneissä uskallan jo irrottaa välillä hihnan valjaista (oikeasti huimaa meille), mutta silti sitä kokoajan on kamalan varuillaan ja yrittää pitää koiran mielenkiinnon yllä namien avulla. Hihnan ollessa kiinni valjaisssa/pannassa on aina jotenkin turvallisempi olo kun silloin kun se ei ole kiinni?! Vaikka kummassakin tilanteessahan koira on vapaa lähtemään tiehensä..
Äidin kanssa ollessa lenkillä ollaan treenattu niin, että äiti jää koiran kanssa paikoilleen, mä näytän koiralle, että mulla on namia ja juoksen metsään (niin, että koira näkee). Sitten menen "piiloon" ja koira päästetään irti etsimään mua. Yleensä vielä varmistelen ja huudan koiraa tai vihellän. Tärkeintähän ei ole se, että miten koira mut etsii, vaan että se yleensäkkin tulee heti mun luokse. :) S on tykännyt tästä ihan hirveästi ja on tullut joka kerta sataa mun luokse ja saanut tietysti paljon nameja ja superkehut. 

Ja kun äiti etsi kerran lenkillä ollessa sieniä ja ketään vastaantulijoita ei näkynyt, niin tehtiin vähän lisää vapaanaolo-treeniä. Jäin itse aina vähän kauemmas ja juoksutettiin koiraa samalla meidän välillä. Multa se sai aina namit ja kyllähän se upeasti tottelikin. Eli nämä oli treeniä molemmille, koiralle luoksetulotreeniä ja allekirjoittaneelle luottamus koiraan paremmaksi-treeniä. :) Siiri on siis hieno epävirallinen haku- ja viestikoira ;)