Meillä on epävirallinen tavoite tälle vuodelle. Se, että saataisiin alon liikkeet kuntoon. Epäviralliseksi sen tekee se, että viime vuonna päätin haudata kaikki kisatavoitteet, ei se siltikään mahdotonta ole meitä joskus tulevaisuudessa kisakentillä nähdä, mutta treenataan kuitenkin rennoin mielin, minun sanojeni mukaan omaksi iloksi :)
Treenasimme toissailtana sisällä liikkeestä maahanmenoa. Sisällä sitä oli kuitenkin tilanpuutteen vuoksi huono treenata, joten treenit eivät olleet kehuttavat. Seuraavana päivänä (eli eilen) tuli kesken lenkin into treenata Siirin kanssa. Pääasiassa otimme juurikin liikkeestä maahanmenoa. Ensin otettiin niin, että seuraaminen, pysähdyttiin molemmat ja koira maahan. Meni yllättävän hyvin. Sitten otettiin niin, että ensin seuraaminen, sitten mä vähän hiljensin vauhtia kuitenkaan pysähtymättä, käsky maahan ja jatkoin normaalia vauhtia eteenpäin. Nyt tulee se paras kohta.. Siiri tajusi, mitä tässä haetaan ja jälkimmäiselläkin tavalla tämä onnistui loistavasti. Eli S jäi kun jäikin maahan kun mä jatkoin onnellisesti matkaa vähän aikaa. Enpä olisi ikinä uskonut. Muutamilla harjoituskerroilla tarvittiin kaksoiskäsky, että koira saatiin maahan. Tuon onnistumisen jälkeen hymyilytti koko loppulenkin ajan.

Tänään sitten yhtäkkiä tuli treeni-into sisällä ja muistin, että meidän pokkarikamerassa on videokamera. Kaivoin kameran esille ja pistin videokameran päälle. Treenasimme jotain pientä, mitä nyt sisällä mahtuu tekemään. Perusasentoa, jossa välilä meinasi epätoivo valtaa kun koira jää maahan makaamaan kun sanon 'sivu'?! Siiri tuijotti nappisilmillään 'olenko muka joskus kuullut tuollaisen sanan?! Ei, en ole..'
Epätoivo unohtui kun otettiin vaihteeksi istu-maahan-seiso vaihtoja. Siirillä on ollut ongelmana seiso-käsky. Nyt aloitettiin helpolla istu-maahan-istu vaihdoilla ja ne menivät.. No, ihan okei. Nyt tulee se huipennus.. S oli maassa kun sanoin seiso. Ohjaaja oli pudottaa silmät päästään kun koira nousee vauhdilla ylös ja jää seisomaan. Ei voi olla todellista! Hyvä, että tajusin palkata sentään. Videokamera oli siis (onneksi) ollut kokoajan päällä ja kyllä, sieltä tarkistin, se on lähes täydellinen maahan-seiso vaihto. Takatassut eivät liikkuneet senttiäkään. Kyse ei ollut tuurista, koska olihan sitä pakko kokeilla uudestaan ja S teki sen taas, samalla tavalla. Kauniiksi loppusanoiksi, tästä on todellakin hyvä jatkaa. Nyt meillä taitaa olla oikea vire päällä tässä tekemisessä :)