Tänne on satanut lunta! Ja paljon! Koirat tykkää. Ne on ihan sekaisin. Miten kaksi pientä koiraeläintä voikin iloita niiin mahdottoman paljon tuosta valkoisesta aineesta, jota on silmänkantamattomiin.. Mitä enemmän lunta, sitä enemmän ovat koirat sekaisin. Ainoa miinuspuoli tässä on se, että Siirin tassuihin tarttuu ikävät lumipaakut. Ja kun pallot tassujen pohjissa kasvaa liian isoiksi, alkaa noutaja repimään niitä irti hampailla ja nuolee tassuja. Joka taas johtaa siihen, että pampulat tarttuu entistä helpommin ja nopeammin tassuihin. Tassukarvat ovat aika lyhyet, eli nyt mietinnässä on jonkinnäköiset tossukat koiran tassuihin. Allekirjoittanutta kyllä HIEMAN epäilyttää, miten tossut mahtaa pysyä tuon vauhtitassun mukana. Ensi keväänä voi varmaan sitten käydä keräilemässä kasan koirantossuja läheisiltä pelloilta.. Ellei niitä sitten pistä jesarilla koiran tassuihin kiinni, varmaan ainoa millä ne saisi pysymään.. Jos jollain on hyviä ehdotuksia, millä saataisiin minimoitua lumipaakut tassuissa, niin tänne vinkkejä nopsaan!

Tässä olen miettinyt, ollaanko me todella hankittu saksanPAIMENkoira. Yleinen käsitys itsellä on, että paimenkoirat pysyvät ihmisten lähellä.. Juu, ei meillä. Olen yrittänyt kouluttaa pientä paimenta pysymään lähelläni, mutta Ee on ilmeisesti saanut liikaa jo vaikutteita itsenäiseltä Siiriltä. Menetetty tapaus siis.. Olen yrittänyt kertoa paimenelle, että sen pitäisi pitää lauma koossa, katsoa, että kukaan ei jää jälkeen. Paimen ei ottanut tätä neuvoa kuuleviin korviinsa, vaan painelee noutajan perässä, minkä pienistä tassuistaan pääsee. Niin tai sitten (ahaa elämys!) se yrittääkin paimentaa noutajaa lähemmäksi meitä ihmisiä. Paimenraukka, siinä sitä riittääkin pienellä tekemistä.. Aina välillä yritän auttaa paimenta tässä miltei mahdottomassa tehtävässä huutelemalla noutajaa lähemmäksi. Paimenen harmiksi tätä "Koko lauma koossa"-iloa kestää sen minimaalisen hetken. Ja sitten taas mennään, noutaja edellä, paimen perässä. Mission impossible?

Olen myös miettinyt, kuinka helppoa elämä oli ennen paimenen tuloa. Siiri on niin, miten sen nyt kauniisti ilmaisisi, hmm.. Yksinkertainen. Ja hölmö, isolla H'lla. Se ei osaa avata ovia ja jos sen pistää portin taakse, se pysyy siellä kunnes joku portin avaa. Mutta ei puhettakaan, että tämä toimisi paimenen kanssa. Nyt, meidän ihmisten harmiksi, se on sitten vihdoin oppinut avaamaan niitä ovia. Ei se toki haittaa, jos se sisällä niitä availee, mutta kun se on nyt oppinut avaamaan myös tuon välioven. Ja sitä myötä se pääsee tuulikaappiin kokeilemaan josko sama temppu avaisi myös ulko-oven. Ja sen kun se ensimmäisen kerran aukaisee, niin sen jälkeen se aukaisee sen aina. Sitten tulee vastaan se, että meidän molemmat koirat on karussa. Ja noutajahan lähtee heti karkuun, jos ulko-ovi on auki, eikä ihmissilmiä ole näkemässä. Mikä ihana tilaisuus aktivoida ja virikkeistää kaksijalkaisia, lähteä juoksemaan pellolle. Noutaja vaan katsoo kaukaa, siinähän juoksevat, hahha.

Pikkupaimenesta on muuten kuoritumassa mitä mahtavin vahtikoira! Joka on enemmän kuin positiivinen asia, koska asumme sen verran syrjässä, että vahtikoiralle todellakin on käyttöä täällä. Vielä on nuori poika liian innokas vahtimisen suhteen. Tänäänkin lähti omalta pihaltaan haukkuen juoksemaan kohti peltoa. Hetken kerkesin huutelemaan ja kun pieni vahti suvaitsi saapua, allekirjoittaneen korvista varmaan nousi savua. Silti oli pakko filmata ja kehua vuolaasti pikku-vahtia, koska se kuitenkin tuli ihan itse takaisin.

Paimenkoira siis jatkaa vielä itsetutkiskelua, ehkä sen pienen pään yllä joskus syttyy lamppu ja se ymmärtää, mitä sana "paimen" tarkoittaa. Tai no, ainahan se voi tuudittautua siihen, että "no kun ei mun ollut tarkotus karata, aattelin vaa ton noutajan kotii hakee *puppy eyes*".

Pieni noutajatyttö Siiri ja pieni paimenpoika Eicca, sekä bloginpitäjä toivottavat kaikille parasta ja lahjarikasta joulua! =)

ps. Muistakaa kaikki koirat vaatia pienet osanne herkullisista jouluruuista, jos ei muuten niin en-ole-nähnyt-kahteen-viikkoon-ruokaa katseella. Vielä on vähän aikaa harjoitella, jotta sitten aattona teidän Ihmiset heltyvät katseenne edessä ;) t. Siiri&Eicca