Luvassa on blogin yleistä päivittämistä.

Allekirjoittaneen kävelytreenien jälkeen toko-puolella ei ole tapahtunut mitään. Koiralta on treenaus-into pois --> ohjaaja on menettänyt innon.
Toisaalta, ei tässä juurikaan olisi edes kerennyt treenaamaan kun olen viettänyt jonkin verran aikaa isälläni Jokelassa.
Siellä on kaksi nöffi-urosta, veljekset, joiden kanssa aina kinastelen siitä, saako ne hyppiä mun päälle vai ei. Ne vaan rakastaa ihmisiä ja osoittaa sen ihanan kuolaisilla pusuilla.

Siiri pääsi tutustumaan näihin kahteen komeaan urokseen. Torstaina tulimme käymään meillä ja S oli ollut aamupäivän tarhassa. Se ei ollut nähnyt mua vuorokauteen, joten alku meni siinä häslätessä. Sitten Siiri tajusi, että alapihalla on toinen koira (Rölli). S lähti juoksemaan alas ilmeellä "Jippii!". Sitten se tajusi, että HEI, toihan on joku jota mä en oo ennen nähnyt. Paniikki!" Neiti pisti jarrut lukkoon ja jäi paikalleen kun mä kävelin alas. Sitten Siiri uskaltautui, maha maata viistäen, tulla alas. Sen jälkeen tytön ilme kertoi kaiken "OMG! Näithän on KAKS! Ja nää on ISOI, nyt rupes jänskättää, AAPUA! Älkää syökö mua, mä oon iihan kiltti pikku tyttö, mitään pahaa koskaan tehny kärp- YÄK, noi kuolaa mun pään ja tukan!" Sitten tyttö saikin jalat alleen, Mörri ja Rölli meni perässä ja kun ne yrittivät nuuhkia Siiriä niin sieltä tuli heti kimakka (oikeesti, korvat soi vähän aikaa) komento. Loppujenlopuksi poikien ei tarvinnut kuin vilkasta Siiriä niin komennus tuli alta aikayksikön, tiukka tyttö toi Siiri :)
Pojat ja Siiri kävivät uimassa ja kun M&R tajusi, että toi blondihan menee uimaan, päättivät pojat yhteistuumin toimia hengenpelastajina, jos tarve vaatii. Siiri kahlaili ja pojat menivät uskollisesti perässä, kunnon vepe-koiria ;)
Sitten vein Siirin tarhaan takaisin ja lähdettiin poikien kanssa Jokelaan.

Tänään sitten tehtiin sama homma, Siiri oli taas tarhassa ja taaskaan se ei ollut nähnyt mua vuorokauteen. Nyt se näki Mörrin ensin ja pisti heti jarrut lukkoon ja katto mua "Onks mun pakko jos mä en taho?" Kävelin alas ja kyllä se Siirikin sieltä taas tuli perässä. Heti jakeli komentoja innokkaille pojille.
Vähän aikaa touhuttiin ja käytiin nopeasti pellon laidalla, jotta koirat sai vähän juosta. Siiri juoksi täyttä vauhtia ja nöffiraukat yrittivät pysyä vauhdikkaan kultsun perässä. Taas kaikki kolme kävivät uimassa. Se on jännä, että sillon kun Siirillä on koirakaveri (tai kavereita) se esittää olevansa kunnon noutaja, joka käy uimassa. Sitten kun se on yksin niin se diivailee, eikä mene veteen. Ihmetyyppi.
Sitten koirat juoksivat vähän aikaa, että kuivuisivat vähän. Siiri juoksutti Mörriä ja sitten lähdin viemään Siiriä takaisin tarhaan. Neitipä ei alistunutkaan tähän kurjaan kohtaloonsa vaan päätti, että minähän en liiku tästä. Päätettiin sitten ottaa neiti mukaan, poikien kanssa Jokelaan.
Siellä on iso tarha, missä koirat olivatkin koko päivän. Siiri näki myös pappani koirat (affenpinseritytöt Tiina&Amalia) aidan takaa. Pinseritytöt katsoivat parhaakseen pitää pienen välimatkan tuohon outoon blondiin..
Ei Siiri pystynyt rauhoittumaan tarhaan, kokoajan päivysti portin vieressä. Välillä kävi haistelemassa pidemmällä, mutta palasi aina portin viereen. No ihmekkös tuo, kun kaikki on uutta ja ihmeellistä, siinä pysty pieni koira ottamaan iisisti. No, nyt on taas Siirillekkin avautunut uusi maailma :)
Joku kerta tehdään niin, että jäädään Siirin kanssa Jokelaan yöksi, hui, nukkuukohan kukaan sinä yönä..