Tänään rakas ikipentu Siiri täyttää tasan 5v! Niin iso ja ”vanha” siitä on tullut, vaikka tuntuu, että vastahan se oli pikkuriiviöpaholainen..
Siiri on varsinaisesti ensimmäinen ikioma koira ja on kyllä saanut ehkä vähän kärsiäkin siitä, kun olen sen kanssa tehnyt ne pahimmat aloittelijan virheet varmaan jokaisessa asiassa ;) Mutta monista hankaluuksista on selvitty ja juuri ihailin taas jälleen sitä kun Siiri on niin helppo ottaa joka paikkaan mukaan (lisää tästä alempana).
Meillä oli synttäripäiväksi aika paljon ohjelmaa.

Ensin käytiin vanhan ja iih niin rakkaan ala-asteeni pihalla treenaamassa ruutua. Koiran vire oli aika matalalla, vaikka mulla oli herkkunamejakin mukana. Ei sitten otettu kun muutama kertaa eri variaatioilla. Sitten lopuksi palkkasin Siirin lelulla, jonka olin aiemmin päivällä ostanut ja jota Siiri ei ollut nähnyt vielä ollenkaan. Kiskasin lelun treeniliivin takataskusta ja koiran ilme kirkastui. Lelu on sellanen venyvä ja pehmoinen, jossa on pallo päässä. Aiemminhan olen tuskaillut sen kanssa, että koira ei treeneissä leiki mun kanssa. Mutta nyt Siiri innostui kun ensin heitin lelua, se haki sen ja pudotti eteeni, heitin uudestaan ja taas Siiri juoksi ihan sataa ja taas pudotti eteeni ihan sellasella ”heitä, heitä jo”-ilmeellä. Ja mikä kaikkeista parasta, Siiri KISKOI lelua mun kanssa!!! Ihan huippua :D Siiri sai voittaa vetoleikin, jonka jälkeen se leikki hetken itsekseen ja sitten lelu meni taas piiloon treeniliivin taskuun. Toivottavasti ensi kerralla jaksaa myös innostua lelusta.
Eli vaikka itse treenit meni vähän huonommin, niin silti olin ihan happy treenien jälkeen tosta lelulla palkkaamisjutusta. :)

Treenien jälkeen tapettiin sitten aikaa koulun lähistöllä, koska puoli kuudeksi oli tarkoitus mennä eläinkauppa Salamanterin eteen. Siitä lähti koiramarssi, jonka jokaisesta osallistujakoirasta Royal Canin lahjoittaa 1kg koiranruokaa Löytöeläinhoitola Onnentassulle. Ja tottakai me Siirin kanssa osallistuttiin hyvän asian puolesta ja samalla sai tosi hyvää treeniä, koska koiria oli huimat 50 mukana kävelyllä! Siiri käyttäytyi upeasti, välillä oli koira ihan lähellä takana (mm. liikennevaloissa odotellessa) tai edessä ja silti S käveli tosi nätisti. Herätettiin myös ihan mukavasti huomiota koiralauman kanssa, ohikulkevat autot hidastelivat kohdalla, ihmiset valokuvasivat meitä (ihanaa..) ja ihmiset ihmettelivät ääneen valtavaa koiralaumaa. Paras kommentti oli ehkä: ”Tää on ihan tavallista Hyvinkäällä. Täällä on paljon koiria!” :) Kaverin kanssa mietittiin, että toivottavasti vastaan ei tule ketään koirakammoista, voi tulla aika tuskallinen ohitus.
Kaikki meni tosi hienosti kävelyllä, vaikka oli jos jonkinmoista nelijalkaista paikalla ja niinkin iso lauma, kaikki sujui hyvin. Jäi tosi hyvä fiilis kyllä :)

Pitkä tauko kirjoittamisessa, vaikka päivitettävää olisi ehkä ollutkin.

Jokatapauksessa me käytiin Siirin kanssa tänään treenaamassa jälleen, oli hyvät treenit vaikka mukaan mahtui myös epäonnistumisia, mutta opettavaisia sellaisia.

Ensin me otettiin ruutua, joka meni totuttuun tapaan ja tänään ihailin Siirin vauhtia. Se oikeasti pinkoi sinne lujaa. Tunnustan, että meillä on vielä namialusta käytössä, tosin olen vähentänyt kertoja jolloin siellä nami on, mutta vähitellen pitäisi poistaa koko kippo sieltä, jotta Siiri ei liikaa ehdollistu kipolle.

Sitten kun kerran tötsät oli mukaan raahattu, niin otettiin ihan uutena asiana merkillemenoa. Tämänkin toteutin namialustan kanssa ja Siiri kyllä hienosti lähti merkille ja jopa jäi paikalleen sinne ihmettelemään. Sitten tein jotain extremeä, onnistuneiden kertojen jälkeen otin namikipon pois merkiltä. Tyhmää ehkä, mutta kun oikeastaan mitään paineita ei ole kun ei tulla tätä tositoimissa (=tokokisoissa) koskaan tarvitsemaan niin halusin kokeilla, lähteekö koira merkille. Ja se lähti, odotti käskyä kiltisti ja lähti merkille. Se kuitenkin tajusi puolivälissä että heei, jotain puuttuu ja kääntyi ympäri kyselemään lisäohjeita. Ja tämä olikin kaiken tarkoitus, halusin tietää, että mitä tapahtuu. Katsotaan sitten seuraavissa treeneissä, että kuinka pahasti onnistuin pilaamaan meidän hienosti alkaneen merkillemenon ;)

Mulla oli vielä kapula mukana ja se on ohjatun noudon kapula siitä syystä, että Siirillä on "vähän" ongelmia kapulan nostamisen kanssa. Me ei olla piiitkään aikaan otettu kapulatreenejä, joten tänpäivänen oli vähän vaan sellasta tunnustelua, että onko koiran päässä loksahtanut itsestään mikään palanen kohdalleen koskien noutotreenejä. Nojoo, yritin saada Siirin kiinnostumaan kapulasta. Koira oli ihan kysymysmerkkinä ja selvästi näki, että se ei yhtään tiedä, mitä siltä odotetaan. Heitin kapulan ja Siiri lähti perään ja tyhmä minä menin kehumaan, koska siinävaiheessa koira kiinnitti kapulan sijasta huomion muhun. Eli en nyt saa tietää, että olisiko se innostuneisuudessaan erehtynyt ottamaan vaikka kapulan suuhunsa. Sama temppu ei nimittäin sitten enää onnistunut ja lopuksi tyydyin vaan naksuttelemaan aina kun Siiri uhrasi edes katseen maassamakaavalle kapulalle.

Treeneistä jäi kyllä kaikesta huolimatta hyvä fiilis. Loppulenkin sitten mietin sitä kuinka paljon Siiri onkaan aikuistunut. Meidän yhteistyö on vasta viimeisen vuoden tai parin aikana loksahtanut täysin kohdilleen ja voin oikeasti sanoa nyt, että tuon koiran kanssa on ilo treenata. Muutenkin tänään vaivuin mietiskelemään sitä kuinka meillä loppupeleissä kemiat natsaa niin älyttömän hyvin, vaikka siitä ei ikinä tullutkaan mun toivomaa tokokilpuria tai nomeilijaa. Meidän treenit ei mene aina kaikkien taiteiden sääntöjen mukaan ja mun treenaustapa Siirin kanssa on välillä silmät kiinni ja sinnepäin, mutta kun oikeastaan kaikki paineet treenaamisesta on pois, eli ei tarvitse miettiä, että jos nyt pilaan tämän liikkeen ikiajoiksi yms, niin tärkeintä siinävaiheessa on se, että molemmilla on kivaa. Tavoitteellinen treenaaminen ei ole itselle enää Siirin kohdalla ollut mitenkään tärkeää tai välttämätöntä vaan jaksan kyllä koiran kanssa touhuta ihan jo siitä tekemisen ilosta. :)

28.2

Me kunnostauduttiin vihdoin ja käytiin treenaamassa, iik huikeeta :D

En tiedä johtuuko tämä Siirin tokohuuma uudesta (herkku)ruokavaliosta, mutta näytti se huuma ainakin eilen jatkuvan!
Meillä oli siis piitkästä aikaa ruututreenit ja vaikka viime treeneistä on aikaa, niin kyllä se koira vaan hienosti toimi. Käsky on vahvistunut tosi paljon, lähti joka kerralla ruutuun ekasta käskystä ja heti, mutta malttoi silti odottaa käskyä kuitenkin. Ja kokeilin jopa niin, että kun yleensä tulee annettua käsky niin, että katsoo suoraan koiraa, niin nyt katsoinkin ruutuun ja annoin käskyn. Hetken Siiri empi ja mietti ja mäkin kerkesin siinä jo miettiä että voi ei, mene nyt :D Sitten se läks ja ihan oikein teki ja ohjaaja oli iloinen!
Kokeiltiin myös vähän vinoa ruutuunlähetystä ja sekin meni hyvin! Jännä miten sitä voi tulla iloiseksi tälläisestä ns. turhan asian treenaamisesta, eihän me ruutua tulla ainakaan tokon kanssa koskaan oikeasti tarviimaan. Mutta se vaan on niiin kiva liike treenata koirankin mielestä, niin pääasia, että koiralle saadaan jotain mielekästä tekemistä. :)

Jatketaas sitten ruokinta-asioilla. Eli tilanne on nyt se, että otin siis aiemmin jo yhteyttä erääseen, joka raakaruokkii koiransa ja pyysin hieman konsultaatioapua aloittamiseen ja sitä olen nyt saanut. Oireiden perusteella ja sen mitä näkemättä nyt voi koirasta sanoa, niin kuulemma kuulostaa siltä, että Siirillä olisi liikaa kosteutta elimistössä. Ja nyt kun sen kuulin, niin se on ihan järkeenkäypää. Siirille suositeltiin käytettäväksi lihoista poroa, heppaa ja naudanmahaa ja niiden perusteella olen nyt alkanut laatia Siirille ruokalistaa :) Se on vielä ihan alkutekijöissään, koska musta tuntuu edelleen, että en kuitenkaan osaa ottaa huomioon kaikkea.. Välillä pakko toitottaa itselle, että ei se koiran ruokinta nyt mitään rakettitiedettä ole ja mahdolliset puutostilatkaan eivät tule päivässä parissa.

Ja luihin totuttelu me alotellaan ihan niin, että aluksi Siiri saa luut jauhettuna, luultavasti otetaan joku mixi, missä lihaa ja luuta, jota Siiri sitten syö jokapäivä. Mutta lihaisiin luihin varmaan siirrytään jossain vaiheessa, jos Siirin maha kestää ne ja jos se joskus oppii syömään niitä hotkimatta... :)

4.3

Ja nyt ollaan sitten luovuttu kokonaan nappulasta ja jäljellejäänyt nappula on annettu pois, joten nyt sitten alkaa se laskeminen, että mitä ja miten syötetään, jotta kaikki ravintoaineet tulee ruuasta. Meillä on kyllä Aptuksen Multidog apuna, jossa siis periaatteessa kaikki ravintoaineet on, mutta toisaalta siinä on myös niitä ravintoaineita, jotka varastoituvat elimistöön, eli senkään käyttö ohjeiden mukaan ei ole ihan oikein välttämättä.

Nyt Siiri syö n. 700g päivässä, jaettuna kahteen annokseen. Ja lihana on nyt viikon verran pääsääntöisesti käytetty hevosta, lisänä on ollut naudanmahaa ja kasvissose tietysti. Naudan maksaa syötiin tänään uutena ja broilerin siivet jauhettuna on ollut nyt nappulan lopettamisen jälkeen se Siirin päivän luuannos.
 
Siiri on ainakin ihan onnessaan uudesta ruokavaliosta, ja se söisi vaikka kasvissosetta sellaisenaan, ahne kun on. Barf-foorumilta luin, että kaikki koirat eivät kasvista syö pelkästään ja täytyy sekoittaa aina johonkin herkkuruokaan (esim. naudan mahaan), mutta meillä ei kyllä sitä ongelmaa ole :D

Mun koira yllätti mut - taas. Joka toisessa postauksessa mä totean ton. Vaikka se niin monesti tekee sen niin aina se yllättää mut. Ja tarkemmin ajateltuna se tekee sen nykyään melkeen aina yllätysyllätys tokon kanssa.

Meidän hylätty harrastus, toko, jota me salaa sillointällöin treenaillaan.. Meinasin jo "pilata" tarkoituksellisesti meidän seuraamisen koiratanssiin, mutta enää en tiedä haluanko tehdä niin... Siirillä on ollut nyt onnenpäivät kun on päässyt mun lomalla hetkeksi maaseudun rauhaan, juoksemaan vapaana ja lääniä juosta täällä ainakin riittää! Ja päässyt nauttimaan myös lajitovereiden seurasta, toinen on extrahyper-energinen nuori poitsu, josta löytyy sakemannia ja hoffia. Sekä sitten vähän pienempi (mutta sitäkin pippurisempi), tiibetinspanieli-tyttö.

Niin, takaisin toko-aiheeseen.. Siiri ei meinannut millään tulla sisälle, kun kerran vapaaksi on päässyt ja mulla oli sitten jotain vanhoja kuivia koirankeksejä mukana ja menin houkuttelemaan Siiriä niillä sisälle. Keksit kädessä ja koira on ihan innoissaan ja tarjoaa perusasentoa. Pakko oli testata, lähteekö koira seuraamaan käskystä ja vautsivau taas, mitä seuraamista koira esitti mulle! Ja oli taas niin vastaanottavainen käskyille, annoin maahanmeno käskyn ja se tipahti seuraamisesta heti, samantien, ekalla käskyllä, leuka loksahti maahan, mutta otin koemaisen liikkeen ja koira pysyi maassa aina sivulletulo-käskyyn asti. Siis ihan uskomatonta... Luulen, että vaikutus oli siinä kun Siiri tietää, että täällä on kilpailijoita ruuan suhteen ja sentakia tekee toko-liikkeet täydellisesti vaikka sitten vanhojen kuivien koirankeksien voimalla :) Voi mun ahnetta pikkusta. Fiilis oli kyllä ihan mahtava tuon jälkeen. Voi että kun päästäisiin johonkin ohjattuihin treeneihin, koiralla on potentiaalia tokoon vieläkin ja se toimii melkeen aina paremmin häiriössä kun ilman. Eli aika unelma-harrastuskoira kuitenkin ;) Jos me ei vielä hylättäisikään tokoa IHAN kokonaan. Ehkä..

Vähän loppuun vielä ruokinta-asiaa. Viime kirjoituksessahan kerroin meidän ruokavalio-uudistuksesta, joka on nyt lähtenyt käyntiin ja todella hienosti mennyt. Mitään ongelmia ei ole ollut, ei (ainakaan ;) ) maistuvuuden, mutta ei myös mitään suolisto-ongelmiakaan ole ollut. Nyt ehkä meinaan olla rohkea ja vaihtaa ruuan kertaheitolla, vielä en tiedä uskallanko olla niin rohkea, mutta katsotaan. :)

Loppuun vielä vähän kuvia:

Kun 9 vuotta huolehtii jostakin, niin menee oma aikansa tottua sitten kun ei enää tarvitsekkaan huolehtia. Sen huomasin eläinkaupassa käydessäni kun meinattiin äitin kanssa yhteen ääneen kysyä toisiltamme, että pitäisikö Nöpölle katsoa jotain herkkuja tms. Mutta eiköhän Nöpöllä ole nyt omat loppumattomat herkut siellä jossain ♥
Pieni ikävä ja kaipuu siinä taas tuli, kun muisti missä se pienokainen nyt on, jossain mun käsien ulottumattomissa, poissa. Vaikka tietää kokemuksesta, että jossain vaiheessa ikävän kanssa oppii elämään niin nyt tuntuu, että ei edes halua oppia. Haluaa vain ikävöidä, pelottaa, että jos ei ikävöi niin unohtaa.

Muutenkaan ei nyt ole hyviä uutisia, ainakaan meidän treenamisen suhteen.. Mitä todennköisemmin jää meidän koiratanssi-kisat maaliskuussa väliin. Plääh, kuinka turhauttavaa! Nyt vaan allekirjoittaneen koulujutut vie oikeasti kaiken vapaa-aikani eikä kyllä viitti hermorauniona lähteä treenaamaan koiran kanssa. Turhauttaa kaikki pikkuasiat niin taida uskaltaa ottaa riskiä että turhautuu sitten koiran tekemiseen tai tekemättömyyteen. Ja tämä kaikki siis johtuu siitä, että mulla on tasan kuukausi ja 5 päivää aikaa saada opinnäyte valmiiksi. Eipä tarvi miettiä, mitä tekee esimerkiksi hiihtoloman..

Mutta jotta nyt jotain hyvääkin saadaan tähän postaukseen näpyteltyä niin nyt saa riittää meidän osalta tuo oikean nappulamerkin etsiminen ja meillä alkaa raakaruokinnan aikakausi. Koiran hyvinvointi kun kuitenkin on kaikki kaikessa ja etusijalla niin sen varjolla saa nyt omat ruuat tehdä pakastimessa tilaa kun sinne pitää saada mahtumaan koiranruoat. Mitä sitä ei koiran eteen tekisi? :)
Tosin aloittaminen ei ole niin helppoa kun ensinnäkin vaikka on lukenut raakaruokinnasta kirjoista ja netistä niin tuntuu, että mitä enemmän siitä lukee, sitä enemmän menee sekaisin. Mutta saadaan vähän konsultaatio-apua eräältä raakaruokkijalta, joten eiköhän me saada koiralle ihan täysipainoinen ruokavalio suunniteltua. Muutenkin me aloitamme tosi pikkuhiljaa, koska Siiri on senverran herkkävatsainen, että liian nopeasti vaihtuva ruoka aiheuttaa kyllä sitten ongelmia.

Mutta kerron sitten, miten etenemme ruokavalio-muutoksessa jos jotakuta sattuu kiinnostamaan. :)

Meillä elellään nyt suruaikaa, kun laumamme toinen nelijalkainen lähti nukkumaan ikiunta :( Nöpö ehti kuin ehtikin ottaa sen 9 vuotta täyteen, mutta se alkoi olla jo niin pitkä ikä kanille, että pieni väsähti. Joten mun oli sitten tehtävä vaikea ratkaisu ja antaa toisen mennä.

Nöpö nukahti eläinlääkärin avustamana ja vaikka muuten oli sinnikäs niin nukahti kyllä todella nätisti, kerroin pienelle ettei ole mitään hätää tai pelättävää, olen vierellä loppuun asti ja että voi turvallisesti nukahtaa Siirin pyyhkeen päälle, Siirin hajut viimeisenä nenässä ja minun rapsutellessa viimeiseen asti.

Tämän leudon talven johdosta maa ei ollut jäätynyt, joten pääsimme hautaamaan Nöpön samantien pappani pihalle, Rockyn viereen. Nyt ne kaksi ovat aina yhdessä ♥

Totean alkuun, että mun koirani on ihan huippu! Mutta se on myös pirun ovela..

Siiri on uskotellut mulle, että sen seuraaminen on pilalla lopullisesti ja pysyvästi. Ei ole auttanut mitkään keinot innostamisessa vaan aina se on sellasta onksmunihanpakko-eiks voitas tehä jotain muuta-kävelyä. Mutta meille tapahtui lenkillä tänään jotain sellasta, joka pakotti Siirin paljastamaan tämän huijauksen..

Lähdettiin siis normaaliin tapaan lenkille, tarkoituksena ottaa pienet kt-treenit lähiparkkiksella, josta on muodostunut meidän vakkari treenipaikka. Alkuun otettiin taas ryömimistä, joka kyllä meni ihan hyvin. Mutta sitten havahduin siihen, että meillä oli yleisöä. Eräs koirakko oli pysähtynyt katsomaan meidän touhujamme ja koiran omistaja tuli meidän luokse jättäen koiransa (joka muuten oli flatti) vähän kauemmaksi istumaan. Hetki juteltiin siinä ja sitten tämä toinen koirakin pääsi työn touhuun. Sille tehtiin eteenmeno ja luopumisharjoitus damilla. Oli kyllä kiva katsoa koiran toimintaa, ja sitä kuinka mahdottoman innoissaan se oli! Siinä sitten Siirin kanssa tehtiin helppoja paikallamakuu harjoituksia. Olin ihan Siirin lähellä ja pidin sen maassa ja sanoin paikka ja palkkasin tosi lyhyellä välillä.
Siiri alkoi sitten tarjoamaan mulle perusasentoa ja se oli ihan täpinöissään ja niin vastaanottavainen kaikille pienillekkin käskyille. Kokeilin sitten seuraamista ja jumantsuikkeli kun toi koira seuras upeesti! Valehtelematta varmaan parasta seuraamista _ikinä!_. Palkkasin taas tosi lyhyellä välillä ja koiran innostus vaan nousee ja ei tarvinnut innostaa tai etsiä ääniskaalastaan mitään ylikorkeita ääniä, riitti kun sanoi "seur" niin koira seurasi. Oon vieläkin ihan fiiliksissä tästä!

Toinen koirakko sitten lähti siitä jatkamaan lenkkiä ja saatiin hyvä treenivinkki dameilla treenaamiseen ja myös paikkojen suhteen, eli voi olla että me lähdetäänkin damittelemaan joku päivä. :)
Mekin oltiin jatkamassa lenkkiä, mutta Siirin vire oli vielä sen verran hyvä, että otettiin parit istu-maahan-seiso vaihdot, jotka meni ihan kivasti myös. Jeejee, ehkä me ei hylätäkkään tokoa ihan lopullisesti..?

Yleinen puheenaihe on aina, että miten koiran saa toimimaan häiriössä yhtä hyvin kun kotona, mutta mulla ongelmana on, että miten koiran saa toimimaan kotona yhtä hyvin kun häiriössä? :D

Mutta taas kerran toi koira näytti, että kyllä sekin osaa kun vaan tarpeeksi haluaa. Sen piti ilmiselvästi päästä näyttämään toisenrotuiselle noutajalle, että kyllä me kultsutkin osataan ja ihan näin hyvin! Toi otus on maailman paras, huipputyttö!! ♥

Wipii, meijän koiratanssi-koreografia on edistynyt! Löysin aivan _upean_ biisin, josta sain välittömästi hirmusen inspiraation ja melkeen saattoi nähdä mitä liikkeitä missäkin kohdassa biisiä voisi tehdä. Ja kun aloin liikesuunnittelua tekemään niin heti sain sinne paljon aikaiseksi. Ja myös teema on nyt selvillä.

Ilmeisesti mitä alemmas lämpömittarin elohopea laskee, niin sitä ylemmäs mun treeni-into nousee! Koska tänään mittari näytti jotain -12 astetta kun nappasin koiran mukaan ja lähdettiin lenkille + treenaamaan. Otettiin ihan uutta asiaa, ja vähän mietitytti aloittaa uuden asian treenaaminen pienen häiriön alla. Mutta tuo oveluus yllätti mut jälleen. Se teki aivan upeasti töitä, ihana rakkauteni ♥
Uusi asia oli siis ryömiminen, ja kaivoin naksuttimen treeneihin mukaan, koska mun oli saatava palkata Siiri jo pienestäkin eteenpäin menemisestä ilman, että se nousee maasta kokonaan. Liike olikin yllättävän helppoa kauraa, vaikka pidinkin palkkausvälin lyhyenä ja naksautin + palkkasin pienestäkin liikkeestä joka suuntautui eteenpäin. Lähdettiin siitä, että Siirin yksi etutassu liikahti vähän eteenpäin, siitä tuli jo palkka. Lopulta koira tajusikin, että mitä siltä vaaditaan.

Sitten, ettei tulisi liikaa makuutettua koiraa kylmässä maassa, niin otettiin vähän peruuttamista ja ollaan kyllä kuvainnollisesti peruutettu vähän siinä liikkeessä taaksepäin. Koira oli vähän ihmeissään kun pyysin peruuttamaan, joten piti muistutella mitäs taas pitikään tehdä. Saatiin me kuitenkin onnistuneita suorituksiakin :)

Viimeiseksi otettiin kaksi lyhyttä paikallamakuuta. Toinen oli 7 askeleen matkalla ja aika 10s. Toinen samalla matkalla ja aika jotain 7s. Ja kyseessä ei ollut mikään tokopaikallamakuu, mutta me tarvitaan paikkamakuuta meidän koiratanssiesityksessä, joten siksi treenataan sitäkin.

Ihan huikeat pikkutreenit ja toi koira kyllä pystyy kerta toisensa jälkeen yllättämään mut.

Taas se mukava aika vuodesta kun pitäisi palauttaa mieleen tälle vuodelle asetetut tavoitteet ja katsoa, että mitä ollaan saatu aikaan (tai katsoa mitä EI olla saatu aikaan..)

Vuodelle 2011 asetetut tavoitteet kuuluivat näin:

Se ERI sieltä näyttelystä

Hehheh, eipä toteutunut - taaskaan :D Tosin ei me kyllä asian eteen tehtykkään paljon. Käytiin jopa yhdessä näyttelyssä kokeilemassa onneamme :D

2. Tokossa kisaaminen

Juu ei. Ei mitään sanottavaa tähän.. :D

3. Koiratanssin koreografia valmiiksi.

Ei se valmis ole, mutta aloitettu on ja itseasiassa ensi vuonna mennää kisaamaan joten koreografia TULEE valmiiksi, lupaan sen! :)

4. Luonnetestissä käyminen.

Ei käyty koska tarkoituksena oli osallistua tänäkin kesänä Golden Ringin kesäleirille ja siellä luonnetestiin, mutta kun ei leirille menty niin ei sitten luonnetestiinkään.

Tavoitteet vuodelle 2012:

1. Koiratanssissa kisaaminen

2. GR:n luonnetestiin osallistuminen

3. Yritetään saada Siirille parempi lihaskunto

4. Kokeillaan jotain ihan uutta! (En sen tarkemmin rajaa tätä)

Tavoite ohjaajalle:

Koittaa jättää turhat paineet (varsinkin suoritus sellaiset) minimiin ja nauttia elämästä hetki kerrallaan.

Tälläistä tälle vuodelle. :)

Joulu on täällä, vaikka joulumieltä ei olekkaan kamalasti, koska keli on tuollainen. Mutta nyt rauhoitumme joulunviettoon Siirin ja Nöpön kanssa.