Meillä elellään nyt suruaikaa, kun laumamme toinen nelijalkainen lähti nukkumaan ikiunta :( Nöpö ehti kuin ehtikin ottaa sen 9 vuotta täyteen, mutta se alkoi olla jo niin pitkä ikä kanille, että pieni väsähti. Joten mun oli sitten tehtävä vaikea ratkaisu ja antaa toisen mennä.

Nöpö nukahti eläinlääkärin avustamana ja vaikka muuten oli sinnikäs niin nukahti kyllä todella nätisti, kerroin pienelle ettei ole mitään hätää tai pelättävää, olen vierellä loppuun asti ja että voi turvallisesti nukahtaa Siirin pyyhkeen päälle, Siirin hajut viimeisenä nenässä ja minun rapsutellessa viimeiseen asti.

Tämän leudon talven johdosta maa ei ollut jäätynyt, joten pääsimme hautaamaan Nöpön samantien pappani pihalle, Rockyn viereen. Nyt ne kaksi ovat aina yhdessä ♥

Totean alkuun, että mun koirani on ihan huippu! Mutta se on myös pirun ovela..

Siiri on uskotellut mulle, että sen seuraaminen on pilalla lopullisesti ja pysyvästi. Ei ole auttanut mitkään keinot innostamisessa vaan aina se on sellasta onksmunihanpakko-eiks voitas tehä jotain muuta-kävelyä. Mutta meille tapahtui lenkillä tänään jotain sellasta, joka pakotti Siirin paljastamaan tämän huijauksen..

Lähdettiin siis normaaliin tapaan lenkille, tarkoituksena ottaa pienet kt-treenit lähiparkkiksella, josta on muodostunut meidän vakkari treenipaikka. Alkuun otettiin taas ryömimistä, joka kyllä meni ihan hyvin. Mutta sitten havahduin siihen, että meillä oli yleisöä. Eräs koirakko oli pysähtynyt katsomaan meidän touhujamme ja koiran omistaja tuli meidän luokse jättäen koiransa (joka muuten oli flatti) vähän kauemmaksi istumaan. Hetki juteltiin siinä ja sitten tämä toinen koirakin pääsi työn touhuun. Sille tehtiin eteenmeno ja luopumisharjoitus damilla. Oli kyllä kiva katsoa koiran toimintaa, ja sitä kuinka mahdottoman innoissaan se oli! Siinä sitten Siirin kanssa tehtiin helppoja paikallamakuu harjoituksia. Olin ihan Siirin lähellä ja pidin sen maassa ja sanoin paikka ja palkkasin tosi lyhyellä välillä.
Siiri alkoi sitten tarjoamaan mulle perusasentoa ja se oli ihan täpinöissään ja niin vastaanottavainen kaikille pienillekkin käskyille. Kokeilin sitten seuraamista ja jumantsuikkeli kun toi koira seuras upeesti! Valehtelematta varmaan parasta seuraamista _ikinä!_. Palkkasin taas tosi lyhyellä välillä ja koiran innostus vaan nousee ja ei tarvinnut innostaa tai etsiä ääniskaalastaan mitään ylikorkeita ääniä, riitti kun sanoi "seur" niin koira seurasi. Oon vieläkin ihan fiiliksissä tästä!

Toinen koirakko sitten lähti siitä jatkamaan lenkkiä ja saatiin hyvä treenivinkki dameilla treenaamiseen ja myös paikkojen suhteen, eli voi olla että me lähdetäänkin damittelemaan joku päivä. :)
Mekin oltiin jatkamassa lenkkiä, mutta Siirin vire oli vielä sen verran hyvä, että otettiin parit istu-maahan-seiso vaihdot, jotka meni ihan kivasti myös. Jeejee, ehkä me ei hylätäkkään tokoa ihan lopullisesti..?

Yleinen puheenaihe on aina, että miten koiran saa toimimaan häiriössä yhtä hyvin kun kotona, mutta mulla ongelmana on, että miten koiran saa toimimaan kotona yhtä hyvin kun häiriössä? :D

Mutta taas kerran toi koira näytti, että kyllä sekin osaa kun vaan tarpeeksi haluaa. Sen piti ilmiselvästi päästä näyttämään toisenrotuiselle noutajalle, että kyllä me kultsutkin osataan ja ihan näin hyvin! Toi otus on maailman paras, huipputyttö!! ♥

Wipii, meijän koiratanssi-koreografia on edistynyt! Löysin aivan _upean_ biisin, josta sain välittömästi hirmusen inspiraation ja melkeen saattoi nähdä mitä liikkeitä missäkin kohdassa biisiä voisi tehdä. Ja kun aloin liikesuunnittelua tekemään niin heti sain sinne paljon aikaiseksi. Ja myös teema on nyt selvillä.

Ilmeisesti mitä alemmas lämpömittarin elohopea laskee, niin sitä ylemmäs mun treeni-into nousee! Koska tänään mittari näytti jotain -12 astetta kun nappasin koiran mukaan ja lähdettiin lenkille + treenaamaan. Otettiin ihan uutta asiaa, ja vähän mietitytti aloittaa uuden asian treenaaminen pienen häiriön alla. Mutta tuo oveluus yllätti mut jälleen. Se teki aivan upeasti töitä, ihana rakkauteni ♥
Uusi asia oli siis ryömiminen, ja kaivoin naksuttimen treeneihin mukaan, koska mun oli saatava palkata Siiri jo pienestäkin eteenpäin menemisestä ilman, että se nousee maasta kokonaan. Liike olikin yllättävän helppoa kauraa, vaikka pidinkin palkkausvälin lyhyenä ja naksautin + palkkasin pienestäkin liikkeestä joka suuntautui eteenpäin. Lähdettiin siitä, että Siirin yksi etutassu liikahti vähän eteenpäin, siitä tuli jo palkka. Lopulta koira tajusikin, että mitä siltä vaaditaan.

Sitten, ettei tulisi liikaa makuutettua koiraa kylmässä maassa, niin otettiin vähän peruuttamista ja ollaan kyllä kuvainnollisesti peruutettu vähän siinä liikkeessä taaksepäin. Koira oli vähän ihmeissään kun pyysin peruuttamaan, joten piti muistutella mitäs taas pitikään tehdä. Saatiin me kuitenkin onnistuneita suorituksiakin :)

Viimeiseksi otettiin kaksi lyhyttä paikallamakuuta. Toinen oli 7 askeleen matkalla ja aika 10s. Toinen samalla matkalla ja aika jotain 7s. Ja kyseessä ei ollut mikään tokopaikallamakuu, mutta me tarvitaan paikkamakuuta meidän koiratanssiesityksessä, joten siksi treenataan sitäkin.

Ihan huikeat pikkutreenit ja toi koira kyllä pystyy kerta toisensa jälkeen yllättämään mut.

Taas se mukava aika vuodesta kun pitäisi palauttaa mieleen tälle vuodelle asetetut tavoitteet ja katsoa, että mitä ollaan saatu aikaan (tai katsoa mitä EI olla saatu aikaan..)

Vuodelle 2011 asetetut tavoitteet kuuluivat näin:

Se ERI sieltä näyttelystä

Hehheh, eipä toteutunut - taaskaan :D Tosin ei me kyllä asian eteen tehtykkään paljon. Käytiin jopa yhdessä näyttelyssä kokeilemassa onneamme :D

2. Tokossa kisaaminen

Juu ei. Ei mitään sanottavaa tähän.. :D

3. Koiratanssin koreografia valmiiksi.

Ei se valmis ole, mutta aloitettu on ja itseasiassa ensi vuonna mennää kisaamaan joten koreografia TULEE valmiiksi, lupaan sen! :)

4. Luonnetestissä käyminen.

Ei käyty koska tarkoituksena oli osallistua tänäkin kesänä Golden Ringin kesäleirille ja siellä luonnetestiin, mutta kun ei leirille menty niin ei sitten luonnetestiinkään.

Tavoitteet vuodelle 2012:

1. Koiratanssissa kisaaminen

2. GR:n luonnetestiin osallistuminen

3. Yritetään saada Siirille parempi lihaskunto

4. Kokeillaan jotain ihan uutta! (En sen tarkemmin rajaa tätä)

Tavoite ohjaajalle:

Koittaa jättää turhat paineet (varsinkin suoritus sellaiset) minimiin ja nauttia elämästä hetki kerrallaan.

Tälläistä tälle vuodelle. :)

Joulu on täällä, vaikka joulumieltä ei olekkaan kamalasti, koska keli on tuollainen. Mutta nyt rauhoitumme joulunviettoon Siirin ja Nöpön kanssa.

Näin joulun alla sitä kaipaa erityisen paljon niitä edesmenneitä lemmikkejä joille on joutunut jättämään hyvästit.
Mira, koira jolla on ihan erityinen paikka sydämessäni. Periaatteessa ensimmäinen koirani, ja myös se joka on vaunujeni vierellä vahtinut uskollisena.
Rocky, ensimmäinen kanini ja myös se paras ja rakkain.
Lumikki, en sano muuta kuin, että olen kiitollinen, kun sain tutustua tähän persoonaan.
Saku, kovin montaa vuotta ei keretty tutustumaan, mutta siinä ajassa onnistui kyllä lunastamaan paikkansa elämässäni.

♥

Kyynel silmässä nyt mietin näitä kaikkia, mielessä on ne ensihetket ja myös sitten ne viimeiset sanat ja rapsutukset, se viimeinen katse ja pilke silmäkulmassa. Ikävä on edelleen ihan tajuton, mutta sen kanssa on ihmekyllä oppinut kuitenkin elämään.

Jouluaattona syttyy ihan varmasti kynttilä jokaiselle ja lämpimin ajatuksin muistellaan.

Loppuun vielä (omakirjoittamani) runo:

Suru täyttää elämäni nyt,
rakkaalleni hyvästit jättänyt.
Jotain tärkeää pois antanut,
sitä sydämessäni kannan nyt.

Kun kivut käyvät liian suuriksi,
rakkaus mitataan todellisuudessa.
"Anna minun mennä",
pyytää katseella hän.
"Enkelini, lennä".
"Päästän sinut pois,
jottei sulla kipuja ois"

Nyt kun olet mennyt,
mitä minulle jää?
Muistot kauniit,
sekä ikävä tää.

Ajan kanssa tajuan vielä,
että Sinua juuri, tarvittiin siellä.
Koiraenkelinä taivaalla lennä,
rakkaani, mä tiedän,
oli Sinun pakko mennä.

Vuoden isoin koiranäyttelysirkus on ohitse ja itselle päällimmäisenä jäi käteen paljon hyviä muistoja ja tyhjääkin tyhjempi lompakko ;)

Messarin näyttelyt on aina itselle sellainen odotuksen aihe ja ei enää joulukuuta ilman messaria. Vaikka kyllä sitä ihan pari kertaa lauantai ja etenkin sunnuntai aamuna mietti, että se viimeinenkin järjenhiven on kadotettu koiraharrastuksen parissa ;-) Laskeskelin, että molempina päivinä tuli sellanen kevyt 12h(!!!) vietettyä messarissa. Mutta kun on se aina sen arvostakin vaikka se järjetön väsymys aiheutti mukavia naurukohtauksia kummankin päivän loppupuolella ja tuntui, että katotaan vähän kuin hullua. No hulluhan sitä varmaan jossainmäärin onkin ;)

Tarkotus oli jompanakumpana päivänä seurailla kultsuja, mutta tutkailin nopeasti Hennin luettelosta kumpanakin päivänä että ketä kehässä pyörii ja totesin, että ei siellä oikeastaan ole niin mielenkiintoisia, jotta jaksaisi istua kehänlaidalla. Sitäpaitsi lauantaina kultsujen kehä oli koirien sisääntulo-oven vieressä, joka oli siis auki ja siinä oli ihan tajuttoman kylmä :o

Lauantaina tuli seurattua koiratanssin HTM-kilpailua. Itse henk.kohtaisesti pidän enemmän freestylestä, mutta upeita HTM-suorituksiakin on mukava seurata. Ja nyt itseasiassa ensimmäistä kertaa tuli ajatus, että voitaisiinhan me sitäkin joskus kokeilla, vaikka kyllä freestyleen erikoistutaankin. :) Shoppailupäivän jälkeen sitten vallattiin paikat tokokehän laidalta. Koe oli jaettu useampaan kehään ja me valittiin se missä suoritettiin ohjattu nouto, ruutu ja kaukokäskyt.
Tällä kertaa jäi siis lauantain ryhmäkilpailut näkemättä, mutta toko oli kyllä sata kertaa mielenkiintosempaa!

Sunnuntaina heräsin vähän turhan aikasin, kun en ollut katsonut edellisenä iltana juna-aikatauluja ollenkaan, niin aamulla sitten huomasin, että eihän tasan 8 juna mennytkään. No, kaikesta huolimatta sain taas juosta juna-asemalle..
Ihan ensiksi navigoin itseni belgikehälle, sieltä bongasin Hennin ja Kiiun sekä Tidin :)
Myöhemmin kävimme Tuulin kanssa kattomassa koiratanssi-kisat, tälläkertaa oli freestylen vuoro. Ja kyllä siellä nähtiin hienoja suorituksia, ja alokasluokkaa katsoessa, kun kaikki ei mennytkään ihan nappiin niin tuli sellainen olo että kyllä mekin uskalletaan Siirin kanssa kisaamaan. Eli siis kaikinpuolin inspiroivaa oli seurata kisoja, ei tullut niistä huippusuorituksistakaan sellaista kamalaa masennusta, että me ei osata mitään ;)

Ryhmäkisat jäi taas melkeen näkemättä kun "yllättäen" mulle lykättiin belgi esitettäväksi, kun Kiian kasvattajan ryhmä oli ROP, niin sain sitten kunnian esittää Kiian messarin bis-kasvattaja kehässä. Sijoitusta ei tullut, mutta ainakin esittäminen sujui hieman paremmin, mitä viime vuonna.. :D

Loppuajaksi mentiin sitten Hennin ja Tuulin kanssa seuraamaan ryhmäkisoja ja vaikka kuinka yritettiin kannustaa nöffiä BIS-voittoon, niin ei onnistuttu vaan joku pikkufifi (anteeksi pikkukoiraharrastajat) voitti - taas. No ensi vuonna sitten pitää kannustaa paremmin, että saadaan vihdoin joku iso koira messarin bis-voittajaksi :)

Loppuun vielä ISOISO kiitos taas aina yhtä ihanasta ja mahtavasta messariseurasta Henni ja Tuuli ♥ ja tietty lauantaisesta matka - sekä messariseurasta myös kiitos Jennalle, oli kiva nähdä pitkästä aikaa! ♥

Saatiin tällänen haaste Henniltä :)

Tunnustuksen saaneen pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustusta kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Eli ihan ensin, kiitos Hennille!

Sitten itseasiaan.. Keskityin nyt itseeni, vaikka tämä Siirin blogi onkin.

Tunnustukset:

1. Olen kohta-ihminen. Vakiovastaukseni on joo joo kohta. Miksi tehdä tänään jotain sellaista minkä voi tehdä myöhemminkin? ;) Toi kyllä kostautuu aina koulutehtävien kanssa, ajattelen että joo mulla on vielä hyvin aikaa, teen sen sitten myöhemmin, noh, se myöhemmin on aina yleensä sitten viikko palautuspäivän jälkeen tai ei ikinä..

2. Olen kova suunnittelemaan kaikkea, mutta murto-osa suunnitelmista todella toteutuu. Innostun tosi helposti asioista, mutta sitten ne jää ja jää ja lopulta unohtuu kokonaan.

3. Olen laiska, varsinkin siivoamaan. Huoneessani on jatkuvasti hallittu kaaos. Idiootit ylläpitävät järjestystä, fiksut hallitsevat kaaosta ;)

4. Olen samaan aikaan perfektionisti ja hälläväliä ihminen. Mitenkö se on mahdollista? No esim. koirajuttujen kanssa olen perfektionisti, sen takia me ei olla vielä startattu tokokokeissakaan. Koska liikkeet eivät ole TÄYDELLISESTI hallinnassa. Ja sitä ne eivät tule ikinä olemaankaan. Sitten koulujuttujen kanssa, sitten jos/kun joskus saan niitä tehtyä, täytyy niiden olla melkein täydellisyyttä hipovia, jotta ne voi palauttaa. Kerran palautin omasta mielestäni maailmankaikkeuden surkeimman äikän esseen (ja palautin sen sellaisenaan vain sentakia, koska se oli kurssin suorittamisen kannalta pakollinen) ja olin niin kertakaikkisen tyytymätön siihen. No, K3 (=kiitettävä) siitä tuli, enkä kyllä vielä tänä päivänäkään tiedä, että miksi..
Mutta hälläväliä-asenne iskee välillä muhun ja silloin ei ole mitään väliä miten menee. Kokeisiin lukemisen aikaan, saatan lukea aamulla ennen koetta tärkeimmät jutut tai selata koealueen läpi ja mennä niillä tiedoilla kokeeseen. Monesti sieltä tulee kiitettäviä, joten olen todennut, että ei se ehkä sittenkään ole niin huono vaihtoehto, miksi kuluttaa aikaansa lukemalla viikkotolkulla kun pääsee vähemmälläkin :)

5. Tuulin tunnustuksia lukiessa allekirjoitin sieltä monta kohtaa, mutta yksi mainitsemisen arvoinen on se, että olen ehdottoman iltavirkku. Olen saanut mm. joskus kuulla olevani kummituseläin. Vihaan aamuja! Enkä myöskään pysty nousemaan sängystä välittömästi kellon soitua, vaan mun on tiukan aikataulun aamuina pistettävä yksinkertaisesti herätys 10-15min aikaisemmin kun, mitä pitää nousta, niin soimaan, jotta voin torkuttaa. Ahh, torkutus, mikä ihana ominaisuus kännykän kellossa. Monet ihmettelevät, että eikö se ole sama jos nukkuu sen 10-15min ja nousee heti. Mutta kun en pysty, pakko saada herätä rauhassa. Mulle ei myöskään aamuisin yleensä saa heti puhua, olen kärttyinen ja ihan ensimmäiseksi on saatava kuppi kahvia.
Vastavuoroisesti olen iltaisin parhaimmillaan ja voin hyvin valvoa ilman energiajuomia tms vaikka kuinka pitkään. Välillä tulee arkisinkin valvottua turhan pitkään ja kouluun on menty joskus 3½ yöunilla, ei kyllä juurikaan väsyttänyt, mutta olin aika hysteerinen silloin..

6. Henninkin tunnustuksista löysin itseeni sopivia juttuja ja sieltä tuli mieleen parikin asiaa. Toinen on se, että liskot ja lemmikkikäärmeet ovat todella kiehtovia eläimiä. 9-vuotiaasta asti olen sellaisesta haaveillut ja kun silloin ekan kerran veljeni kanssa suunniteltiin liskon hankintaa, niin vanhempani ehdottivat tuolloin kanin hankkimista. Sellainen meille silloin tulikin, mutta liskokuume yllättää mut välillä ja sellaisen hankinta on siinä mun Vielä-joskus listalla.

7. Vielä-joskus listalla on myös vinttikoiran hankkiminen. Ja tunnustukseni on se, että mielestäni vinttikoirat ovat ihan jumalaisen upeita ja kauniita ilmestyksiä. Saluki on se rotu, joka eniten kiehtoo, mutta muutkaan rodut eivät ole poissuljettuja.

8. Hmm.. Mitäköhän vielä.. Olen riippuvainen kännykästäni! Ja riippuvainen myös tekstaamisesta. Mutta todistetusti pystyn olemaan viikon erossa telkkarista, ja jopa pari kolme päivää erossa tietokoneesta, mutta kännykkää tulisi ikävä varmaan jo parissa tunnissa..

Ja luistan nyt vielä yhdestä velvollisuudesta, siitä, että en haasta ketään. Näitä alkaa näkyä jo niin monessa blogissa, että en keksi ketään haastettavaa :)

Mä oon saanut hirmusen koiratanssi-innostukseni! Tosin armas tanssipartnerini on sairastuvalla tällähetkellä ilkeän hotspotin takia ja koira on antibioottien ja kipulääkkeiden vuoksi hyvin väsynyt. Hyvä kun jaksaa pari puolen tunnin pikkulenkkiä kävellä päivässä. Ei tietoakaan siitä mun ihanan energisestä hassuttelijasta :(
Mutta annetaan koiran parannella rauhassa, tarvitseehan se nyt lepoa kun sairastelu ja parantuminen vievät voimia.

Olen siis kohdistanut energian nyt sopivan biisin löytymiseen, tai oikeastaan valitsemiseen. Mulla on spotifyssa ihan oma "koiratanssi"-soittolista, jossa alkaa olemaan aika paljon biisejä. Siellä olisi niiin monta hyvää biisiä, että ongelmana onkin nyt se, että minkä kipaleen pohjalta alan rakentamaan itse koreografiaa.
Toisaalta suuri osa niistä on ihania leffabiisejä ja nyt varsinkin ensimmäistä koreografiaa suunnitellessa miettii sitäkin, että mikä kappale pääsisi oikeuksiinsa. Tuntuu, että mitä parempi ja ihanempi biisi niin sitä parempia täytyy meidän olla, jotta ei ihan raiskata biisiä huonolla koreografialla tai sitten joskus tulevaisuudessa huonolla esittämisellä :D

Voin sen verran tässä paljastaa, että meidät saatetaan nähdä kisaamassa koiratanssissa ensi vuoden keväänä ;) Siitä sitten enemmän kun ajankohta lähenee. Mutta tästä johtuu mun innostus, nyt meillä on tavoite, jota lähdemme tosissamme tavoittelemaan ja työstämään.

Taas on meidän laumanjäsenet aiheuttaneet huolta ja murhetta. Ensin meidän kohta 9vee leskirouvakani Nöpö säikäytti mut oikein huolella ja varmaan sydänparkani jätti silkasta pelästyksestä taas pari lyöntiä välistä. Nöpön häkistä alkoi kuulua outoa kahinaa (heinistä) ja kun menin katsomaan, makasi mummokani siellä kyljellään. Jos mun sydän jätti lyönnit väliin, niin Nöpön sydän hakkasi senkin edestä. Menin itse ihan paniikkiin ja olin jo aivan varma, että siihen menee kanirouva.. Silittelin pikkuista hetken ja sitten se nousikin ja meni mökkiinsä. Siellä se hetken tärisi ja rauhoitteli itseään. Itkin koko illan ja yön ja tuijotin häkkiin. Nöpö makasi aina vaan samassa kohtaa ja aina uusi paniikki valtasi mut, olin ihan varma, että vanhus ei seuraavaa aamua enää näe.. Mutta niin vaan sitkeä sissi porskuttaa, ei ehkä enää ihan niin pirteänä, mutta uusia kohtauksia ei ole tullut. Ruokahalu ei ole entisellään, omaa ruokaa ei syö enää juuri ollenkaan, mutta kuiva leipä on herkkua ja se menee. Olemme sanoneet Nöpölle, että ota nyt 9v täyteen, mutta realiteetit on muistettava ja 3kk tuntuu nyt todella pitkältä ajalta Nöpölle, valitettavasti :(

No sitten Siirin vuoro. Oltiin viikonloppuna poikaystäväni luona, jossa Siiri sai olla vapaana ja riekkua muiden koirien kanssa. Maanantaina kävin sen kanssa normaalisti lenkillä ja loppuvaiheessa se alkoi kävelemään tosi oudosti ja laiskasti. Ajattelin sen olevan vaan taas mielenosoitusta.
Seuraavana aamuna äiti teki saman huomion, aamulenkilläkin Siiri oli ollut todella vaisu. Varattiin sitten tiistaina eläinläkäriaika ja saatiinkin se tälle päivälle, eli keskiviikoksi. Mulla oli jo ties mitkä kuvitelmat ja paniikki siitä mikä Siiriä vaivaa..
Tänään sitten neljältä mentiin eläinlääkärille, joka tutki Siirin selän, selkärankaa tutkiessa Siiri ei aristellut, mutta lannerangan kohdalla lihaksia painellessa tuli selvä kipureaktio. Eli mitään sen vakavampaa ei onneksi löytynyt ja nyt toivotaan, että tuo ei ole minkään vakavamman selkävian alkuoireilua. Hoidoksi lepoa, koirahierojalla käyntiä ja tarvittaessa kipulääkkeitä. Nyt toivotaan parasta, että menee näillä ohi :)